Skepssdagboken berättar

Finlands självständighetsförklaring vid slutet av år 1917 spred sig även utanför landets gränser, bland annat till finländska sjömän, som tog tillfället i akt att uppmärksamma händelsen. I en skeppsdagbok förd ombord på ångfartyget Wirgo lördagen den 2 januari 1918 i Sundsvall kan man läsa följande:

”Kl. 12 om d. Hissades i närvaro af befäl och besättning finska flaggan: röd botten med gult diametralt kors samt små hvita rosor i öfvre [svåruttydbar text]. Kaptenen höll därvid ett kort andragande af följande innehåll: ”Vi eller med andra ord Finlands folk, hafva isynnerhet under det sista decenniet, då förtrycket från Rysslands sida blef synnerligen kännbart, haft att utkämpa en hård kamp för att ena frihet och oberoende – men då gällde frågan endast oberoende i landets inre styrelse – nu däremot då revolutionen i Ryssland störtat den gamla regeringen och på samma gång äfven vår – hafva dessa omständigheter framkallat nödvändigheten för Finlands folk att själft taga så väl inre som yttre styrelse i så att säga egna händer och följaktligen måste då äfven en yttre symbol, benämnd flagga, visa detta oberoende utåt bland de fria nationerna – i hvars led vårt folk nu sålunda äfven inhärt, och då vi nu stå i beråd att för första gången hissa denna vår nya flagga vill jag uppmana äder att så begå såväl inom som utom landet, att denna vår nyvunna frihet må blifva oss vördig och i en fast tro därpå bliver så arm i hoppet som Gud välsignade vår nya flagga, för hvilken jag ber äder att vi förena oss om ett kraftigt trefaldigt hurra.” (Journal för Ångfartyget ”Wirgo” 13/8/1917–16/10/1918, Sundsvall, lördagen den 2 januari 1918)

Skeppsdagboken, eller loggboken, är ett unikt dokument. I den antecknas seglatsens omständigheter och händelser såsom till exempel ankomst- och avgångstid, information om lasten och mycket mer. I Finland blev det allmänt att föra skeppsdagbok i handelsfartyg kring år 1850, men ombord i större stadsfartyg förekom bruket redan under 1750-talet. Innehållet i skeppsdagböckerna är till sin natur registrerande. Innehållet präglas av traditionsbundenhet och har förts enligt ett på förhand fastställda formulär.

Foto: Bettina Westerholm. Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi

Sjöhistoriskainstitutet vid Åbo Akademi har idag i sin ägo drygt 4600 skeppsdagböcker förda i drygt 730 olika segel-, ång- och motorfartyg mellan åren 1758 och 2012. Majoriteten av dagböckerna är förda i finländska fartyg. Fartygens hemorter täcker hela kuststräckan från Viborg till Uleåborg. I skeppsdagboken antecknas seglatsens omständigheter och händelser. Innehållet är till sin natur registrerande, och präglas av traditionsbundenhet då de förts enligt på förhand fastställda formulär. Institutets skeppsdagböcker består av flera separata samlingar. Man kan söka skeppsdagböcker i Sjöhistoriska institutets samlingar i databas.

Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi är ett specialarkiv och -bibliotek med inriktning på sjöhistoria och maritimetnologi. Det har till uppgift att främja sjöhistorisk och maritimetnologisk dokumentation, forskning, undervisning och information bland annat genom att samla in arkivaliskt material som belyser sjöfartens, fiskeriets och den maritima kulturens historia. Institutet ingår i den fristående enheten Åbo Akademis bibliotek och har ett nära samarbete med Forum Marinum, och verkar i dess huvudbyggnad i närheten av Åbo hamn.

Institutets arkiv- och bibliotekssamlingar består sammanlagt av 1,5 hyllkilometer material. Insamlingsverksamheten har sedan 1930-talet fokuserats på den finländska sjöfartsnäringens historia, samt på kust- och skärgårdsbornas näringar, och därefter har intresseområdet utvidgats till att omfatta även sjökrigshistoria och vattensport. Själva arkivet omfattar ca 900 hyllmeter material, inkluderat rederi- och bolagsarkiv, skeppsdagböcker och -dokument, ritningar, sjökort, korrespondens, fotografier, ljudband, handlingar rörande bygdesjöfart, skeppsbyggeri, lotsning, med mera.

Arkivet och biblioteket är tillgängliga för forskare, studerande och privatpersoner. Institutets föremålssamling är deponerad i Forum Mariunum.

Besöksadress: Slottsgatan 72, Åbo

Öppet: tisdag-fredag kl. 9-12 och 13-15, sommarstängt under juli månad

E-post: sjohistoriska@abo.fi

Tfn: +358 (0)2 215 3460

Lyhyesti suomeksi

Sjöhistoriska institutet vid ÅboAkademi on erikoisarkisto ja -kirjasto, jonka painopisteinä ovat merihistoria ja -etnologia. Sen tarkoituksena on edistää merihistoriallista ja -etnologista dokumentointia, tutkimusta, opetusta ja tietoa, muun muassa keräämällä arkistoitavaa materiaalia, joka valaisee merenkäynnin, kalastamisen ja merikulttuurin historia. Sjöhistoriska institutet kuuluu itsenäiseen yksikköön Åbo Akademis biblioteketiin, ja on kiinteässä yhteistyössä Forum Marinumin kanssa.

Arkisto ja kirjasto ovat tutkijoiden, opiskelijoiden ja yksityishenkilöiden käytettävissä. Instituutin esinekokoelma on talletettu Forum Marinumissa. Laivapäiväkirjoja voi hakea tietokannasta.

Käyntiosoite: Linnankatu 72, Turku

Avoinna: ti-pe klo 9-12 ja 13-15, suljettu heinäkuun aikana

Sähköposti: sjohistoriska@abo.fi

Puh. +358 (0)2 215 3460



Bettina Westerholm, Fanny Lindroos ja Mats Nyman
Kirjoittajat ovat Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopintojen opiskelijoita Åbo Akademista

Onnittelemme satavuotiasta Suomea! Grattis Finland 100 år!

Turun seudun arkistojen kokoelmien valokuvat esittelevät hetkiä itsenäisen Suomen matkan varrelta.

Näkymä Turun Luostarinmäeltä vuonna 1921 (arvio). Kuva: Turun kaupunki, Ympäristö- ja kaavoitusvirasto, asemakaavatoimiston arkisto

Toisen maailmansodan pommitusten tuhoja Turun Tiilentekijänkadulla kesäkuussa 1941

Kuva: Yrjö Paldan / Turun kaupunginarkisto, valokuva-arkisto

Turun Akatemiatalo ja raitiovaunu 1950-luvulla.

Kuva: Kansallisarkisto

Hellepäivä Turussa 1950-luvulla. Kuva: Turun kaupunginarkisto, valokuva-arkisto

Yliopiston uusien rakennusten vihkiäisjuhla vuonna 1959 kuvattuna pääkirjaston katolta. Päärakennuksen inskriptio, Turun Yliopisto - vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle - paljastetaan. Kuva: Osvald Hedenström, Hede-Foto / Turun yliopisto

Raision kunnan vanhin asukas äänestämässä helmikuun 1962 eduskuntavaaleissa.

Kuva: Raision kaupunginarkisto

Brisbanessa Australiassa istutettiin kuusi Suomen 50-vuotisjuhlatilaisuudessa vuonna 1967. Kuva: Siirtolaisuusinstituutin arkisto.

Torielämää Salossa vuonna 1967 (arvio). Taustalla näkyy Salon entinen kaupungintalo. Kuva: Salon kaupunginarkisto

Turun Auransillan juhlaliputus DDR-päivien kunniaksi huhtikuussa 1984. Kuva: Turun kaupunginarkisto, Viestintäkeskuksen arkisto

Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku 2011 -vuoden ohjelmanjulkistus Turun kauppatorilla 9.6.2010. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä tähyää tulevaisuuteen.  Kuva: Kari Vainio / Turku 2011 -säätiö, Turun kaupunki

Koululaisten arkea sata vuotta sitten

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen Suuriruhtinaan maassa annettiin 11.5.1866, ja sen mukaisesti Turussakin aloitettiin kansakoulutoiminta syksyllä 1872. Kansakouluista siirryttiin peruskoulujärjestelmään vuonna 1976.Turussa kansakoulujen johtosäännöt kirjoitettiin vuosina 1871 ja 1882. Kansakoululaitosta puolustettiin sillä, että sen avulla annettiin lapsille tilaisuus kansansivistykseen kuuluvien taitojen ja tietojen saamiseen. 

Sata vuotta sitten eli vuonna 1917 oli siis kansakoulua käyty jo pitkään, mutta oppivelvollisuuslaki annettiin vasta 1.8.1921.  Opetusta annettiin sekä vuokrahuoneistoissa että varsinaisissa koulutaloissa. Vuonna 1917 varsinaisia koulurakennuksia Turussa olivat Snellmanin kansakoulu Koulukadulla, Cygnaeuksen koulutalo Venäjän Kirkkokadulla (nyk. Yliopistonkatu), Topeliuksen kansakoulu Pakkarinkadulla sekä Sirkkalan kansakoulu Arseninkadulla (nyk. Sirkkalankatu) ja Kerttulin kansakoulu Kellonsoittajankadulla.

Kansakoulussa opiskeltiin äidinkieltä (suomea tai ruotsia), kaunokirjoitusta, aritmetiikkaa ja geometriaa, luonnontiedettä ja maantiedettä, havaintoa, terveysoppia, kristinuskoa sekä piirustusta, laulua, voimistelua, käsitöitä ja veistoa. Sata vuotta sitten kouluissa oli myös kylpylöitä. Turussa niitä oli Kerttulin koulussa (josta kaikki yllä olevat kuvat), Snellmanin ja Topeliuksen kouluissa. Topeliuksen koulussa kylvyt lopetettiin marraskuussa 1917. Vuonna 1917 koululaiset pääsivät kylpyyn kerran kuukaudessa. Aikaisemmin oli kylvetty kerran viikossa, mutta kylpykertoja harvennettiin, kun polttopuut olivat kallistuneet ja vedensaanti vaikeutunut. Koulukylvyillä nähtiin kasvattava merkitys ja toisekseen monissa kodeissa peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Koulukylvyt olivat suosittuja paitsi kaikkein kylmimpinä päivinä, koska joistain kouluista oli pitkät matkat koulukylpylään.     

Kansakouluihin kuuluivat varsinaiset kansakoulut, joissa oli kuusi luokkaa, joista kolme ensimmäistä alkeisluokkia ja kolme jälkimmäistä reaaliluokkia. Alkeisluokilla tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä mutta reaaliluokilla erikseen. Apukoulut olivat niin kutsutuille henkisesti heikoille lapsille ja niitä käytiin neljä luokkaa. Laiminlyötyjen poikien kouluissa oli kaksi luokkaa ja ne valmistivat poikia reaaliluokkia varten. Iltakoulut (kaksi luokkaa) olivat niitä lapsia varten, jotka eivät vielä 12-vuotiaina olleet saaneet opetusta. Jatkokoulut (kaksi luokkaa) oli varsinaisen kansakoulun käyneille, mutta jotka halusivat vielä kartuttaa tietojaan ja sen ohella valmistautua jotakin elinkeinoa tai ammattia varten.

Kansakouluasioiden johtamista varten oli johtokunta ja johtokunnalla sihteeri, taloudenhoito oli taloudenhoitajan käsissä ja yleinen silmälläpito oli uskottu kansakouluntarkastajalle, jolla oli kanslia-apulainen. Lisäksi koulupoliklinikalla oli koululääkäri ja hammaslääkäri.
Vähävaraisista kodeista tulleita koululaisia avustettiin muun muassa lahjoittamalla rahaa kansakoulujen johtokunnan rahastosta kenkien ostoon ja paikkaukseen. Ompeluseurat ja yksityishenkilöt antoivat rahaa vaatteiden ostoon. Lasten työhuoneessa ja Cajanderin puolisoiden työtuvassa jaettiin ruokaa, ja myös kaupunginvaltuusto rahoitti ruoan jakamista.

Tarja Ollila,

Turun kaupunginarkisto

-------

Arkistojen päivää on vietetty marraskuun toisena lauantaina Pohjoismaissa vuodesta 1998. Suomi on ollut mukana vuodesta 2002. Päivällä halutaan muistuttaa kansalaisia arkistojen merkityksestä tiedon säilyttäjinä, yhteiskunnan muistina ja kulttuurilaitoksina. Myös Turun kaupungin arkistot ovat osallistuneet tapahtumaan alusta asti. Arkistojen päivällä on vuosittain valtakunnallinen teema, joka ei kuitenkaan ole sitova vaan sitä voi soveltaa omien tarpeiden mukaan. Tänä vuonna teemana on Suomi 100 vuotta.

Puolalankatu 5:n 1. kerroksessa on Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi esillä Turun kaupunginarkiston aineistoa kansakouluista vuonna 1917. Asiakirjat ovat esillä 6.–17.11. 2017. 

Kanilan aikamatka

Suomi 100 -juhlavuoden Aikamatkaajat-kampanjasssa kuka tahansa voi osallistua valokuvanäyttelyn rakentamiseen lisäämällä “ennen ja nyt” -kuvapareja Suomen kartalle. Kokeilimme ideaa Turun kaupunginarkistossa, joka sijaitsee niin kutsutussa Sammon kakkostalossa eli vakuutusyhtiö Sammon vuonna 1971 rakennuttamassa uudisrakennuksessa. Osoite on Puutarhakatu 4 ja Puolalankatu 5. Kaupunki on rakennuksessa vuokralaisena, ja kaupunginarkiston lisäksi talossa toimii muun muassa kaupungin ympäristötoimiala.  Finnasta löytyvä Turun museokeskuksen kuva kertoo, että muutama vuosikymmen sitten kadunkulma näytti kovin erilaiselta. Kuten moni turkulainen vielä muistaa, ennen Sammon taloa paikalla komeili arkkitehti Alexander Nyströmin (1869–1926) piirtämä Turun panttilainalaitos:

Puutarhakadun ja Puolalankadun kulma vuonna 1957
     (Kuva: Turun museokeskus/Carl Jacob Gardberg ) ja vuonna 2017.      

Turun panttilainalaitoksen julkisivupiirustus vuodelta 1899. 
              (Turun kaupunginarkisto, Rakennusvalvontatoimiston arkisto)                      

Viime vuosituhannen vaihteessa valmistunutta punatiilistä panttilainastoa ei Turun puretut rakennukset -kirjan mukaan kaikesta näyttävyydestään huolimatta juuri kuvissa tai postikorteissa näy, koska "kukapa olisi halunnut lähettää kotiväelleen kuvan panttilainaamosta". Kansalliskirjaston digitoimat sanomalehdet kuitenkin paljastavat, että ainakin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tavaraa ja asiakkaita riitti, sillä Panttilainasto ilmoitteli  ahkerasti huutokaupoistaan paikallisissa lehdissä. Tämä ilmoitus esimerkiksi on julkaistu Turun  Sanomissa 25.10.1917:

Turun Sanomat, 25.10.1917, nro 3907

Panttilainaston toiminta päättyi tapiollisena 1960-luvun lopulla, ja huonokuntoinen rakennus purettiin vuonna 1969. Turun kaupunginarkisto puolestaan muutti Sammon rakennukseen vuonna 2007. Samalla teki täyden ympyrän myös Turun panttilainalaitoksen aikamatka: Köyhän pankkina ja Kanilanakin tunnetun panttilainaston jälkeenjäänyt arkisto löytyy kaupunginarkiston kokoelmista.

Kassakuitteja sekä ohjesääntö vuodelta 1917 Turun panttilainaston arkistokokoelmassa.

Maiju Hakala,
Turun kaupunginarkisto


LÄHTEET:
Turun kaupunginarkisto
    Turun panttilainaston arkisto

    Turun maistraatin arkisto
Digi - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot. 2013.

. 

Turun kaupunginteatteri avaa ovensa Itäisellä Rantakadulla

Turun kaupunginteatteri avasi näytäntökautensa uudistuneessa teatteritalossa perjantaina, jolloin ensi-iltansa sai musikaali Viimeinen laiva. Tänään talossa vietetään Turun päivän kunniaksi avoimien ovien päivää. Ensi kerran Turun teatteritaloa juhlittiin 55 vuotta sitten: Turun kaupungin uuden teatteritalon vihkiäisiä vietettiin lauantaina 8.9.1962 tutussa osoitteessa Itäinen Rantakatu 14. Vihkiäisjuhla aloitettiin tuolloin iltapäivällä teatteritalon lämpiössä vastaanottamalla teattereiden, teatterijärjestöjen ja lukuisien muiden tahojen onnitteluja. Kutsuttuja vieraita paikalla oli kaikkiaan noin 700, yleisö oli pukeutunut etiketin mukaan tummaan pukuun ja kunniamerkkeihin. Virallinen kutsuvierasohjelma puheineen ja musiikkiesityksineen alkoi kello kolme iltapäivällä, opetusministeri Armi Hosia toi tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen. 

Yeisö pääsi seuraamaan Kesäyön unelma -näytelmää kutsuvieraiden jälkeen, sunnuntaina 9.9.1962. Oikealla valtion näyttämötaidelautakunnan onnitteluadressi uudelle teatteritalolle (8.9.1962). 

Suomen teatterijärjestöjen tervehdyksessä professori Eino Krohn toivoi:

”Olkoon siis tämä uusi teatteri kaikessa ylevässä juhlavuudessaan ja kaikkine nerokkaine laitteineen näyttelijöiden työn, teatterin johtajien ja ohjaajien, lavastajien sekä kaikkien sen apuvoimien työn helpottaja, niin että täällä eläisi luomisen ilo ja innostus, entusiasmi, se jumalallinen kosketus, josta ehjä ja suuri taide aina syntyy.”

Vihkiäisjuhlan päätti kaupunginteatterin näyttelijöiden esittämä katkelma Aleksis Kiven Kullervo-näytelmästä. Heti tämän jälkeen teatterin ylätasanteella paljastettiin teatterin naistoimikunnan tilaama graniittiveistos, Wäinö Aaltosen veistämä Naisen naamio. Illan hämärtyessä alkoi juhlanäytäntö, William Shakespearen Kesäyön unelma, joka oli Jouko Paavolan ohjaama, näytäntöä säesti Turun kaupunginorkesteri Almos Maattolan johdolla. 

Presidentti Urho Kekkonen puolisoineen seurasi esitystä katsojien joukossa. Näytelmän jälkeen jatkettiin Turun linnaan vihkiäisjuhlaillalliselle. Lautaselta löytyi ranskankielisiä herkkuja: "Salade de fruits de mer" ja tietysti "Coeur de filet á la Celebration". 

Lehdistö kiteytti vihkiäisjuhlapäivän merkityksen: Päivä oli taidetta rakastavan Suomen kansan juhlapäivä. Ja itse rakennusta, (arkkitehtien A. Hytönen, Risto-Veikko Luukkonen ja Helmer Stenroos suunnittelemaa) teatteritaloa ylistettiin: Suomen modernein teatteritalo, arkkitehtoninen nähtävyys, Thalian temppeli, kuin loistava jalokivi joen vanhassa diadeemissa, unelma katsomo. Miten vuonna 1962 valmistunut rakennus koetaan nyt, peruskorjauksen jälkeen? 

Kirsi Helenius,

Turun kaupunginarkisto

Lähteet:
    Turun kaupunginarkisto, Kaupunginteatterin lehtileikekirja 1962-1963, Ja:11.

Seurakuntayhtymän projekti todistaa, että digitoinnista hyötyvät kaikki

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkonkirjojen ja perhelehtien digitointi aloitettiin vuonna 2011, ja digitointi on uusintakuvauksissa olleiden aineistojen tarkistusta vaille valmis. Digitointi liittyy Kirkkohallituksen vuonna 2008 aloittamaan projektiin, jonka tavoitteena on saada kaikkien Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien manuaaliset kirkonkirjat ja perhelehdet digitoitua ja liitettyä ne sähköiseen jäsentietojärjestelmään. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät vastaavat itsenäisesti digitoinnin toteutuksesta ja kustannuksista. Digitoinnin tulisi valmistua vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirkkohallituksen määräysten mukaisesti seurakuntayhtymässä on digitoitu sen kaikkien kymmenen seurakunnan kirkonkirja-aineistoja – muun muassa rippi- ja muuttokirjat, kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot sekä perhelehdet – vuodesta 1860 vuoteen 2005, jolloin siirryttiin sähköiseen jäsentietojärjestelmään. Keskusrekisterissä säilytetään kirkonkirjoja noin 1880-luvulta alkaen, joten seurakuntayhtymä digitoi myös useita Kansallisarkiston Turun yksikössä säilytettävää kirkonkirjaa. Kuvaukset teki ulkopuolinen yritys, ja digitoituja kuvia kertyi reilut 600 000.

Digitoituihin aineistoihin on pääsy ainoastaan keskusrekisterin työntekijöillä, mikä selittyy aineiston arkaluonteisilla tiedoilla. Asiakkaat, niin virkatodistuksia viranomaistarkoituksiin tarvitsevat kuin sukututkijatkin, hyötyvät kuitenkin digitoinnista. He voivat tulevaisuudessa tilata kaikki tarvitsemansa virkatodistukset yhdestä seurakunnasta, jonka virkailijat saavat valtakunnalliset oikeudet käyttää kaikkien seurakuntien digitoituja aineistoja, aiemman jokaisesta seurakunnasta erikseen tilaamisen sijaan. Digitointi hyödyttää lisäksi seurakuntien virkailijoita, sillä tiedonhaku sähköisiä aineistoja käyttäen nopeutuu. Lisäksi alkuperäisten kirkonkirjojen ja perhelehtien säilyvyys on paremmin turvattu, kun niitä ei tarvitse enää päivittäisellä käytöllä rasittaa.

Hanna Ruohonen,
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

KUVA: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä / Digitoituja kirkonkirjoja.

Turun palo tuoksuu vielä kaupunginarkistossa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 190 vuotta Turun palosta. Syyskuun 4. ja 5. päivänä 1827 Turussa riehunut palo oli yksi Pohjoismaiden tuhoisimmista kaupunkipaloista. Palossa tuhoutui yli 2 500 rakennusta ja vain runsas neljäsosa kaupungin tonteista säilyi vahingoittumattomana. Palon jälkeen kaupunki jouduttiin suunnittelemaan ja rakentamaan uudelleen.

Maistraatin arkistokokoelma, Komiteat,
Palovahinkokomitean asiakirjat T1:1

Palo tuhosi myös paljon arvokasta ja ainutlaatuista asiakirja-aineistoa. Turun kaupunginarkistossa säilytettävät Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden asiakirjat säilyivät kuitenkin suurin osa vahingoittumattomina, sillä asiakirjat oli siirretty raatihuoneelta Brinkkalan taloon. Raatihuone paloi käyttökelvottomaksi, mutta läheinen Brinkkalan talo säästyi vähemmin vaurioin. Aivan ilman palovahinkoja ei arkistokaan kuitenkaan säilynyt. Siitä esimerkkinä seurahuoneyhtiön pöytäkirja (vas.), jonka kansi on saanut vaurioita palavasta kappaleesta. Tarkkanenäiset väittävät kannen vielä tuoksuvan savulle.

Palon aiheuttamia menetyksiä ja toimenpiteitä, joihin kaupunki ryhtyi, voi tutkia palovahinkokomitean asiakirjoista. Kaksi päivää palon syttymisen jälkeen 6.9.1827 asetettiin kaupunkilaisten esityksestä palovahinkokomitea. Komitean ensimmäisinä tehtävinä oli elintarvikkeiden hankkiminen hädänalaisille, köyhäinhoidon organisointi ja majoituksen järjestäminen kodittomille. Palovahinkokomitea ja maistraatti valvoivat kaupungin raivausta. Komitean kassaan kertyneistä varoista maksettiin korvausta valalla vahvistettujen menetysselvitysten perusteella. Palovahinkokomitean asiakirjat sisältävät muun muassa yksityisten vahingonkorvausanomuksia ja varojenjakoluetteloita sekä vahinkoluetteloita. Palovahinkokomitea toimi vuoteen 1836.

Marjaana Kytölinna,
Turun kaupunginarkisto

Lähteet: Turun kaupungin historia 1809-1856, Oscar Nikula

Aluehallintoviraston arkistot elävät jo digiaikaa

Terveiset korkeakouluharjoittelijalta! Olen aloittanut harjoittelijana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa kesäkuun alussa ja jatkan syyskuun loppuun asti. Harjoitteluni aikana olen työskennellyt Lounais-Suomen aluehallintoviraston arkistossa ja kirjaamossa. AVIssa eri aihealueiden asioita käsittelevät vastuualueet, kuten esimerkiksi ympäristölupien, työsuojelun tai opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue. Viraston arkiston toiminta kuuluu hallinto- ja kehittämispalvelujen vastuualueen alaisuuteen.  

Arkistossa säilytetään pysyvästi ja määräaikaisesti säilytettäväksi luokiteltua aineistoa. Arkistossa on AVIn aineistojen lisäksi vanhempaa lääninhallituksen aikaista materiaalia. Arkiston aineistoon sisältyy muun muassa eri tyyppisiä kanteluita, oikaisuvaatimuksia, lupa- ja hakemusasiakirjoja sekä EU-hanke-asiakirjoja. Osa AVIssa käsiteltävistä asioista on luonteeltaan salassa pidettäviä ja käyttörajoitettuja. Tutkimusluvalla myös salassa pidetyn aineiston tarkastelu on joissakin tapauksissa osittain mahdollista.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätearkistossa paperi on pääosassa, mutta käsittelyyn tulevan uuden aineiston osalta  AVI on  vuonna 2017 siirtynyt sähköiseen säilytykseen.

AVI panostaa digitaalisuuteen ja virasto onkin siirtynyt vuonna 2017 käsittelyyn tulleen aineiston osalta sähköiseen säilytykseen. AVIen arkistoissa on vielä kuitenkin myös runsaasti pelkästään analogisessa muodossa olevaa aineistoa, kuten lääninhallituksien asiakirjoja. Vanhemman aineiston digitointi tulee tapahtumaan osana laajempaa valtiotason hanketta. Siirtymä sähköiseen säilytykseen on siis jo käynnissä. Arkiston toimintaan kuuluu lisäksi aktiivista tietopalvelua niin sisäisille kuin ulkoisille asiakkaille.

Eero Tanhuanpää,

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Siirtolaisuusinstituutti välittämässä arkisto-osaamista Yhdysvaltoihin ­– suuri siivu San Franciscon alueen amerikansuomalaista kulttuuriperintöä odottaa järjestäjäänsä

Kaleva Hall. Berkeley, Kalifornia, USA. Kuva: www.finnishhall.org/

Emeritusjohtajamme Ismo Söderling vieraili maaliskuun lopulla Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion Berkeleyn kaupungissa sijaitsevassa seuraintalossa, jonka Yhdistyneiden Suomalaisten Kalevan Veljesten ja Sisarten paikallisyhdistys nro 21 (”Lodge #21”) rakennutti jäsentensä kokous- ja ajanviettotilaksi v. 1932. Edelleen yhdistyksen omistuksessa olevan Kaleva -”haalin” kellarissa säilytetään yhdistyksen kirjastoa, joka sisältää paitsi laajan valikoiman amerikansuomalaista kirjallisuutta, myös runsain mitoin yhdistyksen toiminnan johdosta syntynyttä ainutlaatuista arkistoaineistoa (mm. pöytäkirjat, jäsenrekisteri, valokuvat) useiden vuosikymmenien ajalta.

Aineistojen kohtalo on juuri nyt ajankohtainen, sillä vuosikymmenien ajan niiden hallinnoinnista vastannut Harry Siitonen (s. 1926) poistui keskuudestamme toukokuun alussa. On luultavaa, että Siitosen mukana hävisi paljon niin hiljaista kuin äänekästäkin tietoa aineistojen sisällöistä ja keskinäisistä yhteyksistä. Lisäksi rakennuksessa on suunniteltu laajan remontin toteuttamista lähitulevaisuudessa, minkä johdosta suurin osa yhdistyksen kirjaston aineistoista makaa tällä hetkellä pahvilaatikoihin pakattuna. Materiaalien päätearkisto on yhdistyksellä alustavasti selvillä, mutta ennen mahdollista siirtoa Hancock, Michiganissa sijaitsevan Finnish-American Heritage Centerin arkistoon on materiaali dokumentoitava perusteellisesti. Se edellyttää asianmukaista seulontaa, järjestämistä, kuvailua ja luettelointia. Tässä kohtaa Siirtolaisuusinstituutti entisen johtajansa aloitteesta tarjosi auttavaa kättä. Söderling käytti yhden vierailupäivistään yhdistyksen aineistojen inventoimiseen ja evaluoimiseen, minkä seurauksena kaikki aineistot osineen jaoteltiin säilytysarvoa kuvaaviin kategorioihin.

Johtaja emeritus Söderling aloittelemassa paperisavottaansa. Kuva: Kirsti Bellows

Söderling laittoi työn hyvälle alulle ja hänen suosituksestaan Siirtolaisuusinstituutti allekirjoittaneen toimesta ryhtyi etsimään arkistoalan osaajaa, jolla olisi valmiuksia suhteellisen lyhyellä varoitusajalla ottaa vastaan rapakon takainen arkistohaaste majoitus- ja matkakorvauksia vastaan. Ensimmäinen taho, johon otin yhteyttä, oli Turun yliopistojen yhteinen arkistoalan ja asiakirjahallinnan opinto-ohjelma. Ja heti tärppäsi: tätä kirjoittaessani olemme saaneet alustavan ilmoittautumisen opintojensa loppupuolella olevalta henkilöltä, joka pääsee aloittamaan järjestämistyön lokakuussa.Näin toimii arkistoyhteistyö Turussa!

 Jarno Heinilä

Arkistonhoitaja

Siirtolaisuusinstituutti 

(Blogiteksti on muokattu artikkelista, joka on ilmestynyt alunperin Siirtolaisuus-Migration -lehden numerossa 2/2017)