Jouluaamu Paattisten seurakunnassa vuonna 1932

Jouluaamun jumalanpalveluksen Paattisten kirkossa toimitti kirkkoherra Paavo Ketola kaikkiaan 400 kirkkoon saapuneelle seurakuntalaiselle. Saarnan hän oli kirjoittanut Luukkaan evankeliumin toisen luvun pohjalta, jakeista 1 - 20. 

Käytössä oleva Raamattu oli todennäköisesti edelleen vuoden 1776 ns. Vanha Kirkkoraamattu:

”Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman.Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.”

Kirkollisissa kuulutuksissa kerrotaan seurakunnan ajankohtaisista asioista. Jouluaamuna 1932 Paattisten seurakunnassa ilmoitettiin muuttaneista ja kerrottiin, että ompeluseura järjestettäisiin Poson talossa tulevana torstaina. Lisäksi ilmoitettiin, että jouluaamun kolehti kerättiin suntiolle, joten seurakuntalaisilla oli tilaisuus ”muistaa erästä virkailijaansa”.

Tekstissä virsien joukossa mainittu ”Hilarius” tarkoittaa Hilariuksen kiitosvirttä, joka on kirjoitettu jatkoksi Luukkaan evankeliumin enkelien ylistyslauluun. Kiitosvirren kirjoittajana pidetään Hilarius Poitierslaista, joka on siis antanut nimensä virrelle. Vuonna 1932 käytettiin edelleen vuoden 1886 virsikirjaa. Uuden virsikirjan valmistelutyöt olivat kyllä käynnissä mutta se valmistui vasta viiden vuoden kuluttua tästä jouluaamusta. Niinpä Paattisten valkeassa puukirkossa kajahtivat talviseen jouluaamuun tutun Enkeli taivaan -virren sanat:

”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suurenilon ilmoitan Maan kansoille nyt tulevan.Herramme Kristus teille nyt On tänään tänne syntynyt, Ja tää on teillemerkiksi: Seimessä lapsi makaapi.Nyt Jumalalle kunnia, Kun antoi ainoon Poikansa, Siit' enkelitkinriemuiten Veisatkoon taivaan Herrallen!”

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Lähteet:

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin arkisto, Ad:4 Kirkolliset kuulutukset ja ilmoitukset 1926-1933, Paattisten seurakunta.
https://www.piplia.fi/…/raamattu-suome…/kaannostyo-suomessa/
http://www.finbible.fi/UT/Luukas/biblia.htm
http://notes.evl.fi/…/745f…/5b2e2f15e8d6c4d4c2256ffe004c5407

Avoimien ovien päivä toi Turun kaupunginarkistoon noin sata vierasta

Pohjoismaista arkistojen päivää vietettiin Turun kaupunginarkistossa tiistaina 13.11.2018. Vuoden teema oli ”Arkistot, yhteinen kulttuuriperintömme”. Teema ei ole järjestäjiä sitova, mutta tartuimme siihen ja kaivoimme arkistostamme muutamia kulttuuristamme kertovia esimerkkejä, joita kierrosten lomassa esiteltiin. Kierrokset arkistomakasiineihin houkuttelivat paikan päälle noin sata vierasta. 

Kaupunginarkiston paperikonservaattori kertoi konservoinnista ja ennen kaikkea siitä, miten me kaikki voimme omalla toiminnallamme edistää arvokkaiden asiakirjojen säilymistä.      

Esillä oli Turun hautausmaasta kertovia asiakirjoja ja karttoja 1800-luvulta lähtien. Hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1807. Alueen oli suunnitellut Charles Bassi. 1920-luvulla rakennetun As. Oy Tuureporin arkistosta löytyi monenlaisia asiakirjoja ja itse rakennuksesta piirustuksia. Mielenkiintoisen Tuureporista tekee talossa toiminut keskuskeittiö. Talon ensimmäisessä tai kellarikerroksessa sijaitsevassa keittiössä palkattu henkilökunta valmisti ruuat talon asukkaille ja ne kuljetettiin ruokahisseillä asuntoihin.

As. Oy Tuureporin piirustuksia on Turun kaupunginarkistossa myös digitoitu.

Mukana oli myös kansakouluajoista kertovia asiakirjoja. Esimerkiksi Ristimäen koulun poissaolokirja vuodelta 1913­–1914 tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa; lapset olivat poissa koulusta, koska kengät olivat laittajalla, äiti ja isä viemässä lehmää Piikkiöön tai pöksyt rikki.

Tarja Ollila,

Turun kaupunginarkisto

"Orkesteri soitti niin ihanasti, että ihan unohti olevansa koulussa"

Turun kaupunginarkiston päätehtävä on säilyttää kaupungin viranomaisten virallisia asiakirjoja. Kaupungin piiriin kuuluvia arkistonmuodostajia on kuitenkin niin monenlaisia ja niistä jokaisella on niin monenlaisia tehtäviä, että aineiston joukkoon päätyy vääjäämättä kaikenlaista vähemmänkin virallista.

Esimerkiksi Turun kaupunginorkesterin aineistoon kätkeytyy paksu pinkka kouluaineita, joissa Snellmanin ja Martin kansakoulujen oppilaat kertovat sanoin ja piirroksin kokemuksistaan kaupunginorkesterin konsertissa syksyllä 1948. 

Dokumentaatio on tarkkaa ja uskollista: aineissa toistuvat muun muassa tiedot siitä, että konsertti järjestettiin koulun liikuntasalissa, se kesti tunnin, katsomassa oli suurin osa oppilaista, hinta oli kymmenen markkaa ja nainen soitti harppua. Moni kirjoittaja luettelee jokaisen esitetyn kappaleenkin. Snellmanin koulussa suurin suosikki on ollut ”Mä oksalla ylimmällä”, kun taas Martin koulussa kuulijoille on jäänyt erityisesti mieleen ”Sammakko ja satakieli”.

Jo parista aineesta saa käsityksen siitä, millaisen vaikutuksen konsertti on koulukkaisiin tehnyt:

Eeva-Liisa, IV lk:

Konsertti koulussamme.

Meillä oli viime tiistaina koulussa konsertti. Siellä soitettiin hauskoja soittoja ja tansseja. Konsertissa oli viuluja ja harppu ja vaikka mitä kaikkia en muistakkaan. Se orkesteri olikin hauska. Siellä oli viellä rumpu ja kaikenlaisia pimputtimia ja pamputtimia. Minä olisin ollut ja kuunellut sitä vaikka kuinka kauan. Konserttiin maksoi kymmenenmarkkaa.

Liisa, VIII lk:

Meillä oli noin 2 viikkoa sitten, eräänä tiistaina koulussa hyvin merkittävä tapaus. Meidän juhlasaliimme tuli ihan oikea kaupunkinorkesteri kokonaisuudessaan soittamaan. He tulivat klo 12 ja soittivat yhden tunnin, mutta se tunti meni hyvin nopeasti. Orkesteri soitti niin ihanasti, että ihan unohti olevansa koulussa. Minä en ole koskaan ennen kuin nyt nähnyt kaupunkinorkesterin soittavan. Kuullut kyllä olen, mutta olen aina sulkenut radion silloin. Se on ollut mielestäni niin tylsää. Nyt huomaan, kuinka suuresti olen erehtynyt. Se on niin kaunista, kuin soitto vain voi olla. Kohta kun se tunti loppui, ajattelin että minä menen kaupunkinorkesterin konserttiin kuullakseni sitä ihanaa soittoa. Maksaa sitten mitä maksaa. Ja sen vain sanon, että jos haluatte kuulla todella musiikkia, niin menkää kaupunkinorkesteria kuuntelemaan.

Valitettavasti kaikki eivät voineet Liisan tavoin todeta ”maksaa sitten mitä maksaa”, sillä monilla ei ollut varaa edes tähän koululaiskonserttiin. Kuten Snellmanin koulun neljäsluokkalainen kertoo: ”Koko luokka ei tullut mukaan. Ne jäivät laskemaan. He eivät tulleet, kun luulivat, etteivät he saa kotoa rahaa.”

Taru Hyvönen

Turun kaupunginarkiston harjoittelija

Kun rakennustarkastaja vaihtoi polkupyörän autoon

Turun kaupunkiympäristötoimialalla on viime kuukausina seulottu rakennustarkastajan ja rakennusvalvonnan kirjeenvaihtoa 1920-luvulta 1980-luvulle saakka. Kirjeenvaihto kuvastaa hienosti aikaansa: rakennustarkastaja muuttui mainitulla jaksolla polkupyöräilijästä omaa autoaan käyttäväksi virkamieheksi. Myös Turun kaupungin rajat siirtyivät laveammalle ajanjakson aikana niin, että Paattisten perukatkin saatiin osaksi kaupunkia 1970-luvulla.

Järjestettyä kirjeenvaihtoa.

Digitaalisena aikakautena voi olla vaikea hahmottaa, kuinka tärkeää kirjeenvaihto oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Esimerkiksi Turun kaupungin rakennusvalvonnassa kirjeitä lähetettiin kaupungin sisällä, toisille viranomaisille muihin organisaatioihin sekä asiakaskunnalle. Vastavuoroisesti rakennusvalvontaan saapui kirjeitä samoilta organisaatioilta ja ryhmiltä. Kirjeistö onkin yleensä vanhojen arkistojen laajimpia aineistoja, ja se sisältää monesti myös sellaisia kirjeitä, joita on esimerkiksi käsitelty lautakunnassa ja jotka säilyvät siten lautakunnan pöytäkirjan liitteenä. Näin ollen kirjesarjoissa on paljon seulottavaa ja hävitettävää.

Vähämerkityksellisten asiakirjojen seulonta ja hävittäminen on tärkeää, jotta paperiaineiston määrä saadaan pidettyä kurissa. Toinen tärkeä näkökulma on tietopalvelu: asiakkaita voidaan palvella paremmin, kun aineisto seulonnan myötä luetteloidaan ja se on näin helposti hallittavissa. Rakennustarkastajan ja rakennusvalvonnan kirjeenvaihdon osalta työ on vielä hieman kesken. Sen saatua päätöspisteensä kirjeistö siirtyy kaupunginarkistoon, jossa se on tutkijoiden saatavilla.

Erja Mesikämmen/Turun kaupunki, Kaupunkiympäristötoimialan arkisto

Voimisteltiin sitä ennenkin

Ajankohtaiset tapahtumat voivat herättää ihmisissä innostuksen juuriensa ja ylipäätään historian tutkimiseen. Esimerkiksi sisällissodan muistovuosiuutisoinnit ovat vetäneet väkeä muun muassa Työväen Arkistoon.

Hieman samantapaisesta ilmiöstä oli kyse Turun kaupunginarkistolle tulleessa selvityspyynnössä, joka oli saanut innoituksensa Turussa 7.–10.6.2018 järjestetystä Gymnaestrada-voimistelutapahtumasta. Meihin yhteyttä ottanut asiakas muisteli osallistuneensa joko vuonna 1947 tai 1948 suureen voimistelutapahtumaan, jonka yhteydessä monelta eri paikkakunnalta saapuneita koululaisia oli marssinut suurina määrinä Turun Urheilupuistoon. Mitään muistikuvia esimerkiksi tapahtuman järjestämisen syistä hänellä ei enää ollut, ja hän kaipasikin kaupunginarkistolta asiaan liittyen tietoa ja mielellään myös valokuvia.

Turun kaupungin kunnalliskertomuksista selvisi, että kyseessä on hyvin todennäköisesti ollut koko maan kansakoululaitoksen yhteinen kevätjuhla, joka on järjestetty Turussa 29.-30.5.1948 ja jonka ohjelma on koostunut laulusta ja voimistelusta. Ensimmäinen päivä kului enimmäkseen suurissa yhteisharjoituksissa ja illalla järjestettiin juhlakonsertti, joka lähetettiin myös radiosta. Toisena päivänä alkoi varsinainen pääjuhla, jonka alkutahdeista kunnalliskertomus kertoo näin:

”Jo tuntia ennen juhlan alkamista olivat voimistelijat kokoontuneet ja järjestyneet Parkin urheilukentälle. Sieltä marssi tämä n. 2 000 koululaista käsittävä voimistelijajoukko kaupungin halki juhlapaikalle Urheilupuistoon Laivaston soittokunnan ja ja N.M.K:n seitsikon antaessa marssille tahtia ja ryhtiä. Kulkue, jonka edessä marssi opettajista kokoonpantu lippuvartio ja jossa lasten pukujen ja heidän käsissään olevien pienoislippujen sinivalkoiset värit sointuivat hyvin Urheilupuiston rehevään vehreyteen, teki juhlakentän täyttäneeseen yleisöön sykähdyttävän vaikutuksen.”

Asiakkaan kertomat yksityiskohdat kävivät siis kunnalliskertomuksen kanssa hyvin yhteen! Lisäksi kävimme läpi Kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat vuodelta 1948. Niistä löytyi päätöksiä lähinnä tapahtuman rahoitukseen liittyen, mutta erään päätöksen liitteenä oli kiinnostava Turun opettajayhdistyspiirin piiritoimikunnan kiertokirje, jossa kerrotaan tilaisuuden liikuntaohjelmasta peräti jokaisen suoritetun voimisteluliikkeen tarkkuudella. Yllä oleva kuva on otettu kyseisestä kirjeestä.

Valokuvia tapahtumasta emme valitettavasti kaupunginarkistosta löytäneet, mutta ohjasimme asiakkaan ottamaan yhteyttä Museokeskukseen ja sanomalehtiarkistoihin. Asiakas vaikutti kuitenkin ilahtuvan löytämistämme teksteistäkin, joten myös arkistonhoitaja voi olla tyytyväinen.

Taru Hyvönen

Turun kaupunginarkiston harjoittelija

Nikanderin asiakirjat

Sairaustodistuksia, matkustusasiakirjoja, tonttikiistoja, kertomuksia kadonneista lasteista ja Kustaa IV Aadolfin allekirjoitus sinetteineen. Muun muassa tällaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia pääsee tarkastelemaan Turun kaupunginarkistoon, jonka uudelleenlöydetyt rariteetit on nyt luetteloitu.

Kyseessä on toistasataa asiakirjaa käsittävä kokonaisuus, joka muodostuu Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden arkistoihin kuuluneista liiteaineistoista. Asiakirjat koskettavat monia aihepiirejä, kuten käsityöläisammattikuntia, merenkulkua, tonttiasioita ja yritystoimintaa. Pääosa asiakirjoista on 1700-luvulta, mutta joukossa on myös joitain asiakirjoja 1600-luvun lopulta ja 1800-luvun alulta.

Kuningas Kustaa IV Aadolfin allekirjoitus turkulaista taidemaalari
Emanuël Ahlgrénia koskevassa päätöksessä vuodelta 1796.

Asiakirjat ovat olleet tuntemattoman ajan professori Johan Gabriel Nikanderin (1884–1959) hallussa. Nikander toimi pohjoismaisen sivistyshistorian ja kansanelämän tutkimuksen professorina Åbo Akademissa vuosina 1921–1952. Nyt kyseessä oleva asiakirjakokonaisuus heijastelee juuri näitä Nikanderin kiinnostuksen aiheita. Tämän vuoksi kokonaisuus on päätetty säilyttää Turun kaupunginarkistossa erillisenä osionaan, ja se löytyy Turun maistraatin arkistokokoelmasta Miscellanea-sarjan alta.

Sairaustodistus vuodelta 1769. Lääketieteen prof. Johan Haartman (1725–1787)
todistaa kauppias Anders Baerin (1712–1770) olleen liian sairas osallistuakseen
kokouksiin kotinsa ulkopuolella. Baer oli tunnettu turkulaisen kauppias, joka osallistui 
laaja-alaisesti niin kauppaan, teollisuuteen kuin merenkulkuun. Baerin liiketoimet koskivat 
muun muassa sokeria, suolaa, viiniä, tupakkaa ja vaatteita.

Yksityiskohta turkulaisen Matts Mattssonin passista, jonka on allekirjoittanut 
ruotsalainen vapaaherra Jac. Alb. von Lantingshausen vuonna 1766.

Tällä hetkellä asiakirjat ovat puhdistettavana kaupungin paperikonservaattorilla, minkä jälkeen ne ovat normaalisti kiinnostuneiden tutkittavissa Turun kaupunginarkiston tutkijasalissa. 

Tervetuloa!

Emilia Karppinen,
Turun kaupunginarkisto

Digitointityössä avautuu Turun kaupungin historiaa

Digitointityötä tehdessä herää kiinnostus rakennuspaikan historiaan ja purettuihin rakennuksiin. Joskus yksi lupapiirustus saattaa avata palasen lähihistoriaa. Yksi tällainen kohde löytyy vastapäätä Turun suomenkielistä työväenopistoa, Kaskenkatu 6a:sta, jossa nykyisin sijaitsee seitsenkerroksinen asuintalo.

Arkistosta löytyvät vuoden 1949 arkkitehtipiirustukset, joilla on haettu rakennuslupaa paikalla sijainneen puutalon muuttamiseksi kolmikerroksiseksi yksityisasunnoksi. Muutospiirustukset oli laatinut arkkitehti Erik Bryggman, ja yksityisasunnon omistaja oli Rakennustoimisto Arvonen Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Veli Arvonen.



Turun museokeskus/Havas

Turun kaupunki, ympäristö- ja kaavoitusviraston arkisto



Erik Bryggmanin suunnittelema yksityisasunto ehti olla paikalla vain parikymmentä vuotta, sillä nykyiselle kerrostalolle rakennuslupaa on haettu vuonna 1970. Kerrostalon edessä on kuitenkin vielä jäljellä lyhyt muurin pätkä, joka aikanaan jatkui Arvosen talon kivijalkana. Samalla paikalla muuten vuonna 1797–1814 on sijainnut Suomen kemian isäksi mainitun, kemisti Johan Gadolinin laboratorio.

Kuva: Vuokko Nenonen

Ja palataksemme vielä tähän päivään: Vuoden ravintola 2018 -tunnustuksen saanut ravintola Kaskis sijaitsee sekin juuri tällä paikalla.   

Vuokko/Kaupunkiympäristötoimialan arkisto