Turun
kaupunginarkiston päätehtävä on säilyttää kaupungin viranomaisten virallisia
asiakirjoja. Kaupungin piiriin kuuluvia arkistonmuodostajia on kuitenkin niin
monenlaisia ja niistä jokaisella on niin monenlaisia tehtäviä, että aineiston
joukkoon päätyy vääjäämättä kaikenlaista vähemmänkin virallista.
Esimerkiksi
Turun kaupunginorkesterin aineistoon kätkeytyy paksu pinkka kouluaineita,
joissa Snellmanin ja Martin kansakoulujen oppilaat kertovat sanoin ja
piirroksin kokemuksistaan kaupunginorkesterin konsertissa syksyllä 1948.
Dokumentaatio on tarkkaa ja uskollista: aineissa toistuvat muun muassa tiedot siitä, että konsertti järjestettiin koulun liikuntasalissa, se kesti tunnin, katsomassa oli suurin osa oppilaista, hinta oli kymmenen markkaa ja nainen soitti harppua. Moni kirjoittaja luettelee jokaisen esitetyn kappaleenkin. Snellmanin koulussa suurin suosikki on ollut ”Mä oksalla ylimmällä”, kun taas Martin koulussa kuulijoille on jäänyt erityisesti mieleen ”Sammakko ja satakieli”.
Jo parista
aineesta saa käsityksen siitä, millaisen vaikutuksen konsertti on koulukkaisiin
tehnyt:
Eeva-Liisa, IV lk:
Konsertti koulussamme.
Meillä oli
viime tiistaina koulussa konsertti. Siellä soitettiin hauskoja soittoja ja
tansseja. Konsertissa oli viuluja ja harppu ja vaikka mitä kaikkia en
muistakkaan. Se orkesteri olikin hauska. Siellä oli viellä rumpu ja
kaikenlaisia pimputtimia ja pamputtimia. Minä olisin ollut ja kuunellut sitä
vaikka kuinka kauan. Konserttiin maksoi kymmenenmarkkaa.
Liisa, VIII lk:
Meillä oli noin
2 viikkoa sitten, eräänä tiistaina koulussa hyvin merkittävä tapaus.
Meidän juhlasaliimme tuli ihan oikea kaupunkinorkesteri kokonaisuudessaan
soittamaan. He tulivat klo 12 ja soittivat yhden tunnin, mutta se tunti meni
hyvin nopeasti. Orkesteri soitti niin ihanasti, että ihan unohti olevansa
koulussa. Minä en ole koskaan ennen kuin nyt nähnyt kaupunkinorkesterin
soittavan. Kuullut kyllä olen, mutta olen aina sulkenut radion silloin. Se on
ollut mielestäni niin tylsää. Nyt huomaan, kuinka suuresti olen erehtynyt. Se
on niin kaunista, kuin soitto vain voi olla. Kohta kun se tunti loppui,
ajattelin että minä menen kaupunkinorkesterin konserttiin kuullakseni sitä
ihanaa soittoa. Maksaa sitten mitä maksaa. Ja sen vain sanon, että jos haluatte
kuulla todella musiikkia, niin menkää kaupunkinorkesteria kuuntelemaan.
Valitettavasti
kaikki eivät voineet Liisan tavoin todeta ”maksaa sitten mitä maksaa”, sillä
monilla ei ollut varaa edes tähän koululaiskonserttiin. Kuten Snellmanin koulun
neljäsluokkalainen kertoo: ”Koko luokka ei tullut mukaan. Ne
jäivät laskemaan. He eivät tulleet, kun luulivat, etteivät he saa kotoa rahaa.”
Taru Hyvönen
Turun kaupunginarkiston harjoittelija
