Digitointityössä avautuu Turun kaupungin historiaa

Digitointityötä tehdessä herää kiinnostus rakennuspaikan historiaan ja purettuihin rakennuksiin. Joskus yksi lupapiirustus saattaa avata palasen lähihistoriaa. Yksi tällainen kohde löytyy vastapäätä Turun suomenkielistä työväenopistoa, Kaskenkatu 6a:sta, jossa nykyisin sijaitsee seitsenkerroksinen asuintalo.

Arkistosta löytyvät vuoden 1949 arkkitehtipiirustukset, joilla on haettu rakennuslupaa paikalla sijainneen puutalon muuttamiseksi kolmikerroksiseksi yksityisasunnoksi. Muutospiirustukset oli laatinut arkkitehti Erik Bryggman, ja yksityisasunnon omistaja oli Rakennustoimisto Arvonen Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Veli Arvonen.



Turun museokeskus/Havas

Turun kaupunki, ympäristö- ja kaavoitusviraston arkisto



Erik Bryggmanin suunnittelema yksityisasunto ehti olla paikalla vain parikymmentä vuotta, sillä nykyiselle kerrostalolle rakennuslupaa on haettu vuonna 1970. Kerrostalon edessä on kuitenkin vielä jäljellä lyhyt muurin pätkä, joka aikanaan jatkui Arvosen talon kivijalkana. Samalla paikalla muuten vuonna 1797–1814 on sijainnut Suomen kemian isäksi mainitun, kemisti Johan Gadolinin laboratorio.

Kuva: Vuokko Nenonen

Ja palataksemme vielä tähän päivään: Vuoden ravintola 2018 -tunnustuksen saanut ravintola Kaskis sijaitsee sekin juuri tällä paikalla.   

Vuokko/Kaupunkiympäristötoimialan arkisto

Seurakuntayhtymän projekti todistaa, että digitoinnista hyötyvät kaikki

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkonkirjojen ja perhelehtien digitointi aloitettiin vuonna 2011, ja digitointi on uusintakuvauksissa olleiden aineistojen tarkistusta vaille valmis. Digitointi liittyy Kirkkohallituksen vuonna 2008 aloittamaan projektiin, jonka tavoitteena on saada kaikkien Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien manuaaliset kirkonkirjat ja perhelehdet digitoitua ja liitettyä ne sähköiseen jäsentietojärjestelmään. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät vastaavat itsenäisesti digitoinnin toteutuksesta ja kustannuksista. Digitoinnin tulisi valmistua vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirkkohallituksen määräysten mukaisesti seurakuntayhtymässä on digitoitu sen kaikkien kymmenen seurakunnan kirkonkirja-aineistoja – muun muassa rippi- ja muuttokirjat, kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot sekä perhelehdet – vuodesta 1860 vuoteen 2005, jolloin siirryttiin sähköiseen jäsentietojärjestelmään. Keskusrekisterissä säilytetään kirkonkirjoja noin 1880-luvulta alkaen, joten seurakuntayhtymä digitoi myös useita Kansallisarkiston Turun yksikössä säilytettävää kirkonkirjaa. Kuvaukset teki ulkopuolinen yritys, ja digitoituja kuvia kertyi reilut 600 000.

Digitoituihin aineistoihin on pääsy ainoastaan keskusrekisterin työntekijöillä, mikä selittyy aineiston arkaluonteisilla tiedoilla. Asiakkaat, niin virkatodistuksia viranomaistarkoituksiin tarvitsevat kuin sukututkijatkin, hyötyvät kuitenkin digitoinnista. He voivat tulevaisuudessa tilata kaikki tarvitsemansa virkatodistukset yhdestä seurakunnasta, jonka virkailijat saavat valtakunnalliset oikeudet käyttää kaikkien seurakuntien digitoituja aineistoja, aiemman jokaisesta seurakunnasta erikseen tilaamisen sijaan. Digitointi hyödyttää lisäksi seurakuntien virkailijoita, sillä tiedonhaku sähköisiä aineistoja käyttäen nopeutuu. Lisäksi alkuperäisten kirkonkirjojen ja perhelehtien säilyvyys on paremmin turvattu, kun niitä ei tarvitse enää päivittäisellä käytöllä rasittaa.

Hanna Ruohonen,
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

KUVA: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä / Digitoituja kirkonkirjoja.

Digitaalisen takana – arkistonkäyttäjän näkökulma

Tapanani on herätä aamulla aikaisin ja aloittaa arkistotyöskentely jo kahvikupposen äärellä. Kirjautuminen Kansallisarkiston sivuille aamutuimaan tuo päivään mukavasti pituutta ja tehokkuutta. Joinakin aamuina tämä ei vain onnistu. Tarvitsemiani asiakirjoja ei löydy Digitaaliarkistosta! 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää arkistojen käyttäjät huomaamaan, että kaikki lähdemateriaali ei suinkaan ole saatavilla sähköisesti, ainakaan vielä. Itse olen käyttänyt fyysisesti 30 vuoden ajan tutkimuksissani pääasiassa Kansallisarkiston Turun yksikköä ja Turun kaupunginarkistoa, sillä tutkimuskohteenani on usein Turku. Koska tutkimukseni keskittyvät lähinnä 1500- ja 1600-lukuihin, olen täysin Digitaaliarkiston ja muihin siihen verrattavien palveluiden pauloissa, mitä tulee esimerkiksi Helsingissä ja Tukholmassa säilytettäviin ja jo digitoituihin aineistoihin! Tässä esittämäni seikat pätevät myös muihin Kansallisarkiston toimipisteisiin ja kaupunginarkistoihin.

Turun raastuvanoikeus tuomitsi Grels Valkiapään kuolemaan varkaudesta 17.12.1624. Kaupunginkirjuri piirsi Turun kaupunginarkistossa säilytettävään pöytäkirjaan piilukirveen tuomion kohdalle. Kansallisarkiston pöytäkirjasta kirves puuttuu. (Turun kaupunginarkisto, Raastuvanoikeuden pöytäkirja BI a 1, 57.)

Mainiona esimerkkinä siitä, mitä digitoidun aineiston takaa löytyy, ovat Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat. Kansallisarkistossa säilytettävä sarja, joka lähetettiin aikanaan Turun hovioikeuden tarkastettavaksi, on käytettävissä Digitaaliarkistossa Ruotsinajan loppuun. Turun kaupunginarkiston sarja, jota voi lukea vain kyseisessä arkistossa, poikkeaa tietenkin arkistotunnuksiltaan ensin mainitusta, mutta sisältää myös hieman eri tietoja siihen verrattuna. Tämä sarja oli tarkoitettu raadin omaan käyttöön ja siihen kirjattiin myös sellaisia tietoja, joita ei merkitty hovioikeudelle lähetettyyn kopioon. Osa asioista koski kaupungin omaa hallintoa, joten niitä ei tarvinnut tarkastuttaa hovissa. Esimerkiksi osaa yksityishenkilöiden taloudellisista oikeusjutuista on turha etsiä digitoidusta materiaalista. Tutkijan tulee huomata, että näiden sarjojen sivunumerointikaan ei siten ole sama.

Turun kaupunginarkistossa on raastuvanoikeuden pöytäkirjojen lisäksi laajoja asiakirjakokonaisuuksia, jotka olisivat tutkijoille hyödyllisiä, mikäli niitä vain käytettäisiin. Kaupunginhallinnon liiteasiakirjoilla on helppo saada lisätietoja varsinaiseen pöytäkirjaan suppeasti merkitystä päätöksestä. Esimerkiksi käsityöläisten arkistot ovat helppokäyttöisiä ja niistä on mahdollista rakentaa vaikka yksityisen mestarin elämäkerta.

                                                                                                    

Ruotsin valtakunnan Merioikeus vuodelta 1667 kuuluu esimerkiksi Kansallisarkiston Turun toimipisteen Kruunusarjaan, joka sisältää annetut asetukset 1600-luvun puolimaista lähtien. Sarjasta voi seurata vaikkapa palkollisten aseman kehitystä tai metsänkäytöstä annettuja määräyksiä. (Kansallisarkisto, Turku. Kruunusarja.)

Valtion viranomaistoiminta on tuottanut runsaasti sellaisia asiakirjoja, jotka kuvailevat tarkoin yksilöiden toimintaa ja tilaa. Näistä esimerkiksi lääninhallinnon, poliisin ja köyhäinhoidon arkistot ovat lähes kokonaan digitoimatta. Erityisesti 1800-luvulta lähtien niiden anti tutkimukselle on aivan välttämätön.

Arkistojen kokoelmissa on myös runsaasti kirjallisuutta, joka ryydittää omaa työskentelyä. Kaikki haluavat kuvittaa tutkimuksensa, olkoon se sitten suppea tai laaja. Digitoimattomat arkistoasiakirjat ovat mainio kuvituksen lähde. Varsinkin niihin sisältyvät liitteet ovat antoisia. Niissä on käsin piirrettyjä ja maalattuja sekä painettuja kuvia, jotka lisäävät tutkimusten mielenkiintoa. Kirjansitojamestareiden valmistamat kirjojen kannet taas ovat taideteoksia jo itsessään. Tässä tutkijalla on vain mielikuvitus rajana.

KIRJOITTAJA: Veli Pekka Toropainen
KUVAT: Veli Pekka Toropainen

Kirjoittaja on FT, Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen tutkija, Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja aikakauskirja Genoksen toimittaja.