Piirustuksenopetusta kansakoululaisille 100 vuotta sitten

Lilli Törnudd sekä avustajat Aksel Törnudd ja Jalmari Valpio laativat vuonna 1919 kansakoulujen piirustuksenopettajille ohjekirjasen piirustustuntien valmistelua varten. Kirjan mukana on mallipiirustuksia, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus näyttää koululaisille vaan ne oli tarkoitettu opettajille, jotka välitunneilla valmistautuvat piirustustunteja varten:

”Jos tällä kirjalla tuomme kansakoulun piirustuksenopetukseen suurempaa yhtenäisyyttä ja määräperäisyyttä ja jos se voi opettajien vaikeaa ja raskasta työtä helpottaa, niin tarkoituksemme on saavutettu”.

Kuvat ovat havainnollisiksi ohjeiksi työaineista ja työtavoista, esineiden ryhmittelystä ja kokosuhteista sekä vesiväreillä maalaamisesta.

Kirjasessa kerrotaan myös niin sanotusta hiljaisesta työstä. Oppaan mukaan siihen soveltuvat kuvittava piirustus ala-asteilla sekä japanilainen pensselityö ja sommittelutehtävät yläasteilla. 

Monien kokeneiden opettajien mielestä hiljainen piirustus oli kuitenkin suoranaista ajanhukkaa. Esimerkiksi tytöille sopivat piirustusta paremmin käsityöt hiljaiseksi työksi. Nyt sata vuotta myöhemmin kirjasen kuvia voi hyvillä mielin käyttää vaikkapa hiihtolomaviikon puuhatehtävinä ulkoilun lomassa.

Tarja Ollila,
Turun Kaupunginarkisto

Vieläkö pirisee

Otsikoissa ovat viime päivinä arveltu, että lankapuhelinten pirinä uhkaa vaieta lopullisesti.  Helsingin Sanomat  muun muassa pyytää lukijoitaan lähettämään muistoja lankapuhelimiin, puhelinluetteloihin ja puhelinkoppeihin liittyvistä kommelluksista. Turun puhelinlaitoksen arkisto Turun kaupunginarkistossa paljastaa, että puhelinmaailmassa on aina oltu ajan hermolla ja kehityksen keihäänkärkenä.

Vuonna 1882 perustettu Turun puhelinlaitos oli Suomen ensimmäinen puhelinlaitos. Toimilupaa laitokselle oli edellisenä vuonna maistraatilta hakenut merikapteeni F. Nordfors. Vuonna 1916 puhelinlaitoksesta tuli kaupungin hallitsema osakeyhtiö. Vuonna 1944 sen kiinteistö ja laitteet myytiin kaupungille, ja vuoden 1945 alusta laitos kunnallistettiin. Vuonna 1988 teknisten laitosten lautakunnan alaisesta Turun kaupungin puhelinlaitoksesta tuli Telelaitos, joka oli Telelaitoksen johtokunnan alainen kunnallinen liikelaitos. Vuonna 1996 Telelaitoksesta puolestaan sukeutui Turun Puhelin. Sen toiminta kunnallisena laitoksena päättyi syksyllä 1997, kun Turun Puhelimesta tuli Turun Puhelin Oy. 

Vuonna 2004 Loimaan Seudun Puhelin ja sen kokonaan omistama Turun Puhelin yhdistyivät Auria Oy:ksi. Loimaan Seudun Puhelin ja Turun Puhelin jäivät käyttöön Aurian aputoiminiminä. Yrityskauppojen jälkeen vuodesta 2007 lähtien nimi oli Telia-Sonera (TeliaSonera). Viime viikolla Telia ilmoitti lopettavansa lankapuhelinpalvelunsa tämän vuoden loppuun mennessä. Turun puhelinlaitoksen tarina taitaa kuitenkin hehkua haamuna vielä älypuhelintenkin näytöillä.

Maija Hakala,
Turun kaupunginarkisto

Lähteet:

      Paavola, Eero: Turun Puhelinlaitos 100 vuotta 1882-1982 (Turku,1982)

      Suova Eino: Telefon inrättningen i Åbo 1882-1932 (Åbo, 1932)

"Orkesteri soitti niin ihanasti, että ihan unohti olevansa koulussa"

Turun kaupunginarkiston päätehtävä on säilyttää kaupungin viranomaisten virallisia asiakirjoja. Kaupungin piiriin kuuluvia arkistonmuodostajia on kuitenkin niin monenlaisia ja niistä jokaisella on niin monenlaisia tehtäviä, että aineiston joukkoon päätyy vääjäämättä kaikenlaista vähemmänkin virallista.

Esimerkiksi Turun kaupunginorkesterin aineistoon kätkeytyy paksu pinkka kouluaineita, joissa Snellmanin ja Martin kansakoulujen oppilaat kertovat sanoin ja piirroksin kokemuksistaan kaupunginorkesterin konsertissa syksyllä 1948. 

Dokumentaatio on tarkkaa ja uskollista: aineissa toistuvat muun muassa tiedot siitä, että konsertti järjestettiin koulun liikuntasalissa, se kesti tunnin, katsomassa oli suurin osa oppilaista, hinta oli kymmenen markkaa ja nainen soitti harppua. Moni kirjoittaja luettelee jokaisen esitetyn kappaleenkin. Snellmanin koulussa suurin suosikki on ollut ”Mä oksalla ylimmällä”, kun taas Martin koulussa kuulijoille on jäänyt erityisesti mieleen ”Sammakko ja satakieli”.

Jo parista aineesta saa käsityksen siitä, millaisen vaikutuksen konsertti on koulukkaisiin tehnyt:

Eeva-Liisa, IV lk:

Konsertti koulussamme.

Meillä oli viime tiistaina koulussa konsertti. Siellä soitettiin hauskoja soittoja ja tansseja. Konsertissa oli viuluja ja harppu ja vaikka mitä kaikkia en muistakkaan. Se orkesteri olikin hauska. Siellä oli viellä rumpu ja kaikenlaisia pimputtimia ja pamputtimia. Minä olisin ollut ja kuunellut sitä vaikka kuinka kauan. Konserttiin maksoi kymmenenmarkkaa.

Liisa, VIII lk:

Meillä oli noin 2 viikkoa sitten, eräänä tiistaina koulussa hyvin merkittävä tapaus. Meidän juhlasaliimme tuli ihan oikea kaupunkinorkesteri kokonaisuudessaan soittamaan. He tulivat klo 12 ja soittivat yhden tunnin, mutta se tunti meni hyvin nopeasti. Orkesteri soitti niin ihanasti, että ihan unohti olevansa koulussa. Minä en ole koskaan ennen kuin nyt nähnyt kaupunkinorkesterin soittavan. Kuullut kyllä olen, mutta olen aina sulkenut radion silloin. Se on ollut mielestäni niin tylsää. Nyt huomaan, kuinka suuresti olen erehtynyt. Se on niin kaunista, kuin soitto vain voi olla. Kohta kun se tunti loppui, ajattelin että minä menen kaupunkinorkesterin konserttiin kuullakseni sitä ihanaa soittoa. Maksaa sitten mitä maksaa. Ja sen vain sanon, että jos haluatte kuulla todella musiikkia, niin menkää kaupunkinorkesteria kuuntelemaan.

Valitettavasti kaikki eivät voineet Liisan tavoin todeta ”maksaa sitten mitä maksaa”, sillä monilla ei ollut varaa edes tähän koululaiskonserttiin. Kuten Snellmanin koulun neljäsluokkalainen kertoo: ”Koko luokka ei tullut mukaan. Ne jäivät laskemaan. He eivät tulleet, kun luulivat, etteivät he saa kotoa rahaa.”

Taru Hyvönen

Turun kaupunginarkiston harjoittelija

Voimisteltiin sitä ennenkin

Ajankohtaiset tapahtumat voivat herättää ihmisissä innostuksen juuriensa ja ylipäätään historian tutkimiseen. Esimerkiksi sisällissodan muistovuosiuutisoinnit ovat vetäneet väkeä muun muassa Työväen Arkistoon.

Hieman samantapaisesta ilmiöstä oli kyse Turun kaupunginarkistolle tulleessa selvityspyynnössä, joka oli saanut innoituksensa Turussa 7.–10.6.2018 järjestetystä Gymnaestrada-voimistelutapahtumasta. Meihin yhteyttä ottanut asiakas muisteli osallistuneensa joko vuonna 1947 tai 1948 suureen voimistelutapahtumaan, jonka yhteydessä monelta eri paikkakunnalta saapuneita koululaisia oli marssinut suurina määrinä Turun Urheilupuistoon. Mitään muistikuvia esimerkiksi tapahtuman järjestämisen syistä hänellä ei enää ollut, ja hän kaipasikin kaupunginarkistolta asiaan liittyen tietoa ja mielellään myös valokuvia.

Turun kaupungin kunnalliskertomuksista selvisi, että kyseessä on hyvin todennäköisesti ollut koko maan kansakoululaitoksen yhteinen kevätjuhla, joka on järjestetty Turussa 29.-30.5.1948 ja jonka ohjelma on koostunut laulusta ja voimistelusta. Ensimmäinen päivä kului enimmäkseen suurissa yhteisharjoituksissa ja illalla järjestettiin juhlakonsertti, joka lähetettiin myös radiosta. Toisena päivänä alkoi varsinainen pääjuhla, jonka alkutahdeista kunnalliskertomus kertoo näin:

”Jo tuntia ennen juhlan alkamista olivat voimistelijat kokoontuneet ja järjestyneet Parkin urheilukentälle. Sieltä marssi tämä n. 2 000 koululaista käsittävä voimistelijajoukko kaupungin halki juhlapaikalle Urheilupuistoon Laivaston soittokunnan ja ja N.M.K:n seitsikon antaessa marssille tahtia ja ryhtiä. Kulkue, jonka edessä marssi opettajista kokoonpantu lippuvartio ja jossa lasten pukujen ja heidän käsissään olevien pienoislippujen sinivalkoiset värit sointuivat hyvin Urheilupuiston rehevään vehreyteen, teki juhlakentän täyttäneeseen yleisöön sykähdyttävän vaikutuksen.”

Asiakkaan kertomat yksityiskohdat kävivät siis kunnalliskertomuksen kanssa hyvin yhteen! Lisäksi kävimme läpi Kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat vuodelta 1948. Niistä löytyi päätöksiä lähinnä tapahtuman rahoitukseen liittyen, mutta erään päätöksen liitteenä oli kiinnostava Turun opettajayhdistyspiirin piiritoimikunnan kiertokirje, jossa kerrotaan tilaisuuden liikuntaohjelmasta peräti jokaisen suoritetun voimisteluliikkeen tarkkuudella. Yllä oleva kuva on otettu kyseisestä kirjeestä.

Valokuvia tapahtumasta emme valitettavasti kaupunginarkistosta löytäneet, mutta ohjasimme asiakkaan ottamaan yhteyttä Museokeskukseen ja sanomalehtiarkistoihin. Asiakas vaikutti kuitenkin ilahtuvan löytämistämme teksteistäkin, joten myös arkistonhoitaja voi olla tyytyväinen.

Taru Hyvönen

Turun kaupunginarkiston harjoittelija

Nikanderin asiakirjat

Sairaustodistuksia, matkustusasiakirjoja, tonttikiistoja, kertomuksia kadonneista lasteista ja Kustaa IV Aadolfin allekirjoitus sinetteineen. Muun muassa tällaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia pääsee tarkastelemaan Turun kaupunginarkistoon, jonka uudelleenlöydetyt rariteetit on nyt luetteloitu.

Kyseessä on toistasataa asiakirjaa käsittävä kokonaisuus, joka muodostuu Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden arkistoihin kuuluneista liiteaineistoista. Asiakirjat koskettavat monia aihepiirejä, kuten käsityöläisammattikuntia, merenkulkua, tonttiasioita ja yritystoimintaa. Pääosa asiakirjoista on 1700-luvulta, mutta joukossa on myös joitain asiakirjoja 1600-luvun lopulta ja 1800-luvun alulta.

Kuningas Kustaa IV Aadolfin allekirjoitus turkulaista taidemaalari
Emanuël Ahlgrénia koskevassa päätöksessä vuodelta 1796.

Asiakirjat ovat olleet tuntemattoman ajan professori Johan Gabriel Nikanderin (1884–1959) hallussa. Nikander toimi pohjoismaisen sivistyshistorian ja kansanelämän tutkimuksen professorina Åbo Akademissa vuosina 1921–1952. Nyt kyseessä oleva asiakirjakokonaisuus heijastelee juuri näitä Nikanderin kiinnostuksen aiheita. Tämän vuoksi kokonaisuus on päätetty säilyttää Turun kaupunginarkistossa erillisenä osionaan, ja se löytyy Turun maistraatin arkistokokoelmasta Miscellanea-sarjan alta.

Sairaustodistus vuodelta 1769. Lääketieteen prof. Johan Haartman (1725–1787)
todistaa kauppias Anders Baerin (1712–1770) olleen liian sairas osallistuakseen
kokouksiin kotinsa ulkopuolella. Baer oli tunnettu turkulaisen kauppias, joka osallistui 
laaja-alaisesti niin kauppaan, teollisuuteen kuin merenkulkuun. Baerin liiketoimet koskivat 
muun muassa sokeria, suolaa, viiniä, tupakkaa ja vaatteita.

Yksityiskohta turkulaisen Matts Mattssonin passista, jonka on allekirjoittanut 
ruotsalainen vapaaherra Jac. Alb. von Lantingshausen vuonna 1766.

Tällä hetkellä asiakirjat ovat puhdistettavana kaupungin paperikonservaattorilla, minkä jälkeen ne ovat normaalisti kiinnostuneiden tutkittavissa Turun kaupunginarkiston tutkijasalissa. 

Tervetuloa!

Emilia Karppinen,
Turun kaupunginarkisto

Digitointityössä avautuu Turun kaupungin historiaa

Digitointityötä tehdessä herää kiinnostus rakennuspaikan historiaan ja purettuihin rakennuksiin. Joskus yksi lupapiirustus saattaa avata palasen lähihistoriaa. Yksi tällainen kohde löytyy vastapäätä Turun suomenkielistä työväenopistoa, Kaskenkatu 6a:sta, jossa nykyisin sijaitsee seitsenkerroksinen asuintalo.

Arkistosta löytyvät vuoden 1949 arkkitehtipiirustukset, joilla on haettu rakennuslupaa paikalla sijainneen puutalon muuttamiseksi kolmikerroksiseksi yksityisasunnoksi. Muutospiirustukset oli laatinut arkkitehti Erik Bryggman, ja yksityisasunnon omistaja oli Rakennustoimisto Arvonen Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Veli Arvonen.



Turun museokeskus/Havas

Turun kaupunki, ympäristö- ja kaavoitusviraston arkisto



Erik Bryggmanin suunnittelema yksityisasunto ehti olla paikalla vain parikymmentä vuotta, sillä nykyiselle kerrostalolle rakennuslupaa on haettu vuonna 1970. Kerrostalon edessä on kuitenkin vielä jäljellä lyhyt muurin pätkä, joka aikanaan jatkui Arvosen talon kivijalkana. Samalla paikalla muuten vuonna 1797–1814 on sijainnut Suomen kemian isäksi mainitun, kemisti Johan Gadolinin laboratorio.

Kuva: Vuokko Nenonen

Ja palataksemme vielä tähän päivään: Vuoden ravintola 2018 -tunnustuksen saanut ravintola Kaskis sijaitsee sekin juuri tällä paikalla.   

Vuokko/Kaupunkiympäristötoimialan arkisto

Skepssdagboken berättar

Finlands självständighetsförklaring vid slutet av år 1917 spred sig även utanför landets gränser, bland annat till finländska sjömän, som tog tillfället i akt att uppmärksamma händelsen. I en skeppsdagbok förd ombord på ångfartyget Wirgo lördagen den 2 januari 1918 i Sundsvall kan man läsa följande:

”Kl. 12 om d. Hissades i närvaro af befäl och besättning finska flaggan: röd botten med gult diametralt kors samt små hvita rosor i öfvre [svåruttydbar text]. Kaptenen höll därvid ett kort andragande af följande innehåll: ”Vi eller med andra ord Finlands folk, hafva isynnerhet under det sista decenniet, då förtrycket från Rysslands sida blef synnerligen kännbart, haft att utkämpa en hård kamp för att ena frihet och oberoende – men då gällde frågan endast oberoende i landets inre styrelse – nu däremot då revolutionen i Ryssland störtat den gamla regeringen och på samma gång äfven vår – hafva dessa omständigheter framkallat nödvändigheten för Finlands folk att själft taga så väl inre som yttre styrelse i så att säga egna händer och följaktligen måste då äfven en yttre symbol, benämnd flagga, visa detta oberoende utåt bland de fria nationerna – i hvars led vårt folk nu sålunda äfven inhärt, och då vi nu stå i beråd att för första gången hissa denna vår nya flagga vill jag uppmana äder att så begå såväl inom som utom landet, att denna vår nyvunna frihet må blifva oss vördig och i en fast tro därpå bliver så arm i hoppet som Gud välsignade vår nya flagga, för hvilken jag ber äder att vi förena oss om ett kraftigt trefaldigt hurra.” (Journal för Ångfartyget ”Wirgo” 13/8/1917–16/10/1918, Sundsvall, lördagen den 2 januari 1918)

Skeppsdagboken, eller loggboken, är ett unikt dokument. I den antecknas seglatsens omständigheter och händelser såsom till exempel ankomst- och avgångstid, information om lasten och mycket mer. I Finland blev det allmänt att föra skeppsdagbok i handelsfartyg kring år 1850, men ombord i större stadsfartyg förekom bruket redan under 1750-talet. Innehållet i skeppsdagböckerna är till sin natur registrerande. Innehållet präglas av traditionsbundenhet och har förts enligt ett på förhand fastställda formulär.

Foto: Bettina Westerholm. Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi

Sjöhistoriskainstitutet vid Åbo Akademi har idag i sin ägo drygt 4600 skeppsdagböcker förda i drygt 730 olika segel-, ång- och motorfartyg mellan åren 1758 och 2012. Majoriteten av dagböckerna är förda i finländska fartyg. Fartygens hemorter täcker hela kuststräckan från Viborg till Uleåborg. I skeppsdagboken antecknas seglatsens omständigheter och händelser. Innehållet är till sin natur registrerande, och präglas av traditionsbundenhet då de förts enligt på förhand fastställda formulär. Institutets skeppsdagböcker består av flera separata samlingar. Man kan söka skeppsdagböcker i Sjöhistoriska institutets samlingar i databas.

Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi är ett specialarkiv och -bibliotek med inriktning på sjöhistoria och maritimetnologi. Det har till uppgift att främja sjöhistorisk och maritimetnologisk dokumentation, forskning, undervisning och information bland annat genom att samla in arkivaliskt material som belyser sjöfartens, fiskeriets och den maritima kulturens historia. Institutet ingår i den fristående enheten Åbo Akademis bibliotek och har ett nära samarbete med Forum Marinum, och verkar i dess huvudbyggnad i närheten av Åbo hamn.

Institutets arkiv- och bibliotekssamlingar består sammanlagt av 1,5 hyllkilometer material. Insamlingsverksamheten har sedan 1930-talet fokuserats på den finländska sjöfartsnäringens historia, samt på kust- och skärgårdsbornas näringar, och därefter har intresseområdet utvidgats till att omfatta även sjökrigshistoria och vattensport. Själva arkivet omfattar ca 900 hyllmeter material, inkluderat rederi- och bolagsarkiv, skeppsdagböcker och -dokument, ritningar, sjökort, korrespondens, fotografier, ljudband, handlingar rörande bygdesjöfart, skeppsbyggeri, lotsning, med mera.

Arkivet och biblioteket är tillgängliga för forskare, studerande och privatpersoner. Institutets föremålssamling är deponerad i Forum Mariunum.

Besöksadress: Slottsgatan 72, Åbo

Öppet: tisdag-fredag kl. 9-12 och 13-15, sommarstängt under juli månad

E-post: sjohistoriska@abo.fi

Tfn: +358 (0)2 215 3460

Lyhyesti suomeksi

Sjöhistoriska institutet vid ÅboAkademi on erikoisarkisto ja -kirjasto, jonka painopisteinä ovat merihistoria ja -etnologia. Sen tarkoituksena on edistää merihistoriallista ja -etnologista dokumentointia, tutkimusta, opetusta ja tietoa, muun muassa keräämällä arkistoitavaa materiaalia, joka valaisee merenkäynnin, kalastamisen ja merikulttuurin historia. Sjöhistoriska institutet kuuluu itsenäiseen yksikköön Åbo Akademis biblioteketiin, ja on kiinteässä yhteistyössä Forum Marinumin kanssa.

Arkisto ja kirjasto ovat tutkijoiden, opiskelijoiden ja yksityishenkilöiden käytettävissä. Instituutin esinekokoelma on talletettu Forum Marinumissa. Laivapäiväkirjoja voi hakea tietokannasta.

Käyntiosoite: Linnankatu 72, Turku

Avoinna: ti-pe klo 9-12 ja 13-15, suljettu heinäkuun aikana

Sähköposti: sjohistoriska@abo.fi

Puh. +358 (0)2 215 3460



Bettina Westerholm, Fanny Lindroos ja Mats Nyman
Kirjoittajat ovat Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopintojen opiskelijoita Åbo Akademista

Onnittelemme satavuotiasta Suomea! Grattis Finland 100 år!

Turun seudun arkistojen kokoelmien valokuvat esittelevät hetkiä itsenäisen Suomen matkan varrelta.

Näkymä Turun Luostarinmäeltä vuonna 1921 (arvio). Kuva: Turun kaupunki, Ympäristö- ja kaavoitusvirasto, asemakaavatoimiston arkisto

Toisen maailmansodan pommitusten tuhoja Turun Tiilentekijänkadulla kesäkuussa 1941

Kuva: Yrjö Paldan / Turun kaupunginarkisto, valokuva-arkisto

Turun Akatemiatalo ja raitiovaunu 1950-luvulla.

Kuva: Kansallisarkisto

Hellepäivä Turussa 1950-luvulla. Kuva: Turun kaupunginarkisto, valokuva-arkisto

Yliopiston uusien rakennusten vihkiäisjuhla vuonna 1959 kuvattuna pääkirjaston katolta. Päärakennuksen inskriptio, Turun Yliopisto - vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle - paljastetaan. Kuva: Osvald Hedenström, Hede-Foto / Turun yliopisto

Raision kunnan vanhin asukas äänestämässä helmikuun 1962 eduskuntavaaleissa.

Kuva: Raision kaupunginarkisto

Brisbanessa Australiassa istutettiin kuusi Suomen 50-vuotisjuhlatilaisuudessa vuonna 1967. Kuva: Siirtolaisuusinstituutin arkisto.

Torielämää Salossa vuonna 1967 (arvio). Taustalla näkyy Salon entinen kaupungintalo. Kuva: Salon kaupunginarkisto

Turun Auransillan juhlaliputus DDR-päivien kunniaksi huhtikuussa 1984. Kuva: Turun kaupunginarkisto, Viestintäkeskuksen arkisto

Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku 2011 -vuoden ohjelmanjulkistus Turun kauppatorilla 9.6.2010. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä tähyää tulevaisuuteen.  Kuva: Kari Vainio / Turku 2011 -säätiö, Turun kaupunki

Koululaisten arkea sata vuotta sitten

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen Suuriruhtinaan maassa annettiin 11.5.1866, ja sen mukaisesti Turussakin aloitettiin kansakoulutoiminta syksyllä 1872. Kansakouluista siirryttiin peruskoulujärjestelmään vuonna 1976.Turussa kansakoulujen johtosäännöt kirjoitettiin vuosina 1871 ja 1882. Kansakoululaitosta puolustettiin sillä, että sen avulla annettiin lapsille tilaisuus kansansivistykseen kuuluvien taitojen ja tietojen saamiseen. 

Sata vuotta sitten eli vuonna 1917 oli siis kansakoulua käyty jo pitkään, mutta oppivelvollisuuslaki annettiin vasta 1.8.1921.  Opetusta annettiin sekä vuokrahuoneistoissa että varsinaisissa koulutaloissa. Vuonna 1917 varsinaisia koulurakennuksia Turussa olivat Snellmanin kansakoulu Koulukadulla, Cygnaeuksen koulutalo Venäjän Kirkkokadulla (nyk. Yliopistonkatu), Topeliuksen kansakoulu Pakkarinkadulla sekä Sirkkalan kansakoulu Arseninkadulla (nyk. Sirkkalankatu) ja Kerttulin kansakoulu Kellonsoittajankadulla.

Kansakoulussa opiskeltiin äidinkieltä (suomea tai ruotsia), kaunokirjoitusta, aritmetiikkaa ja geometriaa, luonnontiedettä ja maantiedettä, havaintoa, terveysoppia, kristinuskoa sekä piirustusta, laulua, voimistelua, käsitöitä ja veistoa. Sata vuotta sitten kouluissa oli myös kylpylöitä. Turussa niitä oli Kerttulin koulussa (josta kaikki yllä olevat kuvat), Snellmanin ja Topeliuksen kouluissa. Topeliuksen koulussa kylvyt lopetettiin marraskuussa 1917. Vuonna 1917 koululaiset pääsivät kylpyyn kerran kuukaudessa. Aikaisemmin oli kylvetty kerran viikossa, mutta kylpykertoja harvennettiin, kun polttopuut olivat kallistuneet ja vedensaanti vaikeutunut. Koulukylvyillä nähtiin kasvattava merkitys ja toisekseen monissa kodeissa peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Koulukylvyt olivat suosittuja paitsi kaikkein kylmimpinä päivinä, koska joistain kouluista oli pitkät matkat koulukylpylään.     

Kansakouluihin kuuluivat varsinaiset kansakoulut, joissa oli kuusi luokkaa, joista kolme ensimmäistä alkeisluokkia ja kolme jälkimmäistä reaaliluokkia. Alkeisluokilla tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä mutta reaaliluokilla erikseen. Apukoulut olivat niin kutsutuille henkisesti heikoille lapsille ja niitä käytiin neljä luokkaa. Laiminlyötyjen poikien kouluissa oli kaksi luokkaa ja ne valmistivat poikia reaaliluokkia varten. Iltakoulut (kaksi luokkaa) olivat niitä lapsia varten, jotka eivät vielä 12-vuotiaina olleet saaneet opetusta. Jatkokoulut (kaksi luokkaa) oli varsinaisen kansakoulun käyneille, mutta jotka halusivat vielä kartuttaa tietojaan ja sen ohella valmistautua jotakin elinkeinoa tai ammattia varten.

Kansakouluasioiden johtamista varten oli johtokunta ja johtokunnalla sihteeri, taloudenhoito oli taloudenhoitajan käsissä ja yleinen silmälläpito oli uskottu kansakouluntarkastajalle, jolla oli kanslia-apulainen. Lisäksi koulupoliklinikalla oli koululääkäri ja hammaslääkäri.
Vähävaraisista kodeista tulleita koululaisia avustettiin muun muassa lahjoittamalla rahaa kansakoulujen johtokunnan rahastosta kenkien ostoon ja paikkaukseen. Ompeluseurat ja yksityishenkilöt antoivat rahaa vaatteiden ostoon. Lasten työhuoneessa ja Cajanderin puolisoiden työtuvassa jaettiin ruokaa, ja myös kaupunginvaltuusto rahoitti ruoan jakamista.

Tarja Ollila,

Turun kaupunginarkisto

-------

Arkistojen päivää on vietetty marraskuun toisena lauantaina Pohjoismaissa vuodesta 1998. Suomi on ollut mukana vuodesta 2002. Päivällä halutaan muistuttaa kansalaisia arkistojen merkityksestä tiedon säilyttäjinä, yhteiskunnan muistina ja kulttuurilaitoksina. Myös Turun kaupungin arkistot ovat osallistuneet tapahtumaan alusta asti. Arkistojen päivällä on vuosittain valtakunnallinen teema, joka ei kuitenkaan ole sitova vaan sitä voi soveltaa omien tarpeiden mukaan. Tänä vuonna teemana on Suomi 100 vuotta.

Puolalankatu 5:n 1. kerroksessa on Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi esillä Turun kaupunginarkiston aineistoa kansakouluista vuonna 1917. Asiakirjat ovat esillä 6.–17.11. 2017. 

Kanilan aikamatka

Suomi 100 -juhlavuoden Aikamatkaajat-kampanjasssa kuka tahansa voi osallistua valokuvanäyttelyn rakentamiseen lisäämällä “ennen ja nyt” -kuvapareja Suomen kartalle. Kokeilimme ideaa Turun kaupunginarkistossa, joka sijaitsee niin kutsutussa Sammon kakkostalossa eli vakuutusyhtiö Sammon vuonna 1971 rakennuttamassa uudisrakennuksessa. Osoite on Puutarhakatu 4 ja Puolalankatu 5. Kaupunki on rakennuksessa vuokralaisena, ja kaupunginarkiston lisäksi talossa toimii muun muassa kaupungin ympäristötoimiala.  Finnasta löytyvä Turun museokeskuksen kuva kertoo, että muutama vuosikymmen sitten kadunkulma näytti kovin erilaiselta. Kuten moni turkulainen vielä muistaa, ennen Sammon taloa paikalla komeili arkkitehti Alexander Nyströmin (1869–1926) piirtämä Turun panttilainalaitos:

Puutarhakadun ja Puolalankadun kulma vuonna 1957
     (Kuva: Turun museokeskus/Carl Jacob Gardberg ) ja vuonna 2017.      

Turun panttilainalaitoksen julkisivupiirustus vuodelta 1899. 
              (Turun kaupunginarkisto, Rakennusvalvontatoimiston arkisto)                      

Viime vuosituhannen vaihteessa valmistunutta punatiilistä panttilainastoa ei Turun puretut rakennukset -kirjan mukaan kaikesta näyttävyydestään huolimatta juuri kuvissa tai postikorteissa näy, koska "kukapa olisi halunnut lähettää kotiväelleen kuvan panttilainaamosta". Kansalliskirjaston digitoimat sanomalehdet kuitenkin paljastavat, että ainakin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tavaraa ja asiakkaita riitti, sillä Panttilainasto ilmoitteli  ahkerasti huutokaupoistaan paikallisissa lehdissä. Tämä ilmoitus esimerkiksi on julkaistu Turun  Sanomissa 25.10.1917:

Turun Sanomat, 25.10.1917, nro 3907

Panttilainaston toiminta päättyi tapiollisena 1960-luvun lopulla, ja huonokuntoinen rakennus purettiin vuonna 1969. Turun kaupunginarkisto puolestaan muutti Sammon rakennukseen vuonna 2007. Samalla teki täyden ympyrän myös Turun panttilainalaitoksen aikamatka: Köyhän pankkina ja Kanilanakin tunnetun panttilainaston jälkeenjäänyt arkisto löytyy kaupunginarkiston kokoelmista.

Kassakuitteja sekä ohjesääntö vuodelta 1917 Turun panttilainaston arkistokokoelmassa.

Maiju Hakala,
Turun kaupunginarkisto


LÄHTEET:
Turun kaupunginarkisto
    Turun panttilainaston arkisto

    Turun maistraatin arkisto
Digi - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot. 2013.

.