Piirustuksenopetusta kansakoululaisille 100 vuotta sitten

Lilli Törnudd sekä avustajat Aksel Törnudd ja Jalmari Valpio laativat vuonna 1919 kansakoulujen piirustuksenopettajille ohjekirjasen piirustustuntien valmistelua varten. Kirjan mukana on mallipiirustuksia, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus näyttää koululaisille vaan ne oli tarkoitettu opettajille, jotka välitunneilla valmistautuvat piirustustunteja varten:

”Jos tällä kirjalla tuomme kansakoulun piirustuksenopetukseen suurempaa yhtenäisyyttä ja määräperäisyyttä ja jos se voi opettajien vaikeaa ja raskasta työtä helpottaa, niin tarkoituksemme on saavutettu”.

Kuvat ovat havainnollisiksi ohjeiksi työaineista ja työtavoista, esineiden ryhmittelystä ja kokosuhteista sekä vesiväreillä maalaamisesta.

Kirjasessa kerrotaan myös niin sanotusta hiljaisesta työstä. Oppaan mukaan siihen soveltuvat kuvittava piirustus ala-asteilla sekä japanilainen pensselityö ja sommittelutehtävät yläasteilla. 

Monien kokeneiden opettajien mielestä hiljainen piirustus oli kuitenkin suoranaista ajanhukkaa. Esimerkiksi tytöille sopivat piirustusta paremmin käsityöt hiljaiseksi työksi. Nyt sata vuotta myöhemmin kirjasen kuvia voi hyvillä mielin käyttää vaikkapa hiihtolomaviikon puuhatehtävinä ulkoilun lomassa.

Tarja Ollila,
Turun Kaupunginarkisto

Vieläkö pirisee

Otsikoissa ovat viime päivinä arveltu, että lankapuhelinten pirinä uhkaa vaieta lopullisesti.  Helsingin Sanomat  muun muassa pyytää lukijoitaan lähettämään muistoja lankapuhelimiin, puhelinluetteloihin ja puhelinkoppeihin liittyvistä kommelluksista. Turun puhelinlaitoksen arkisto Turun kaupunginarkistossa paljastaa, että puhelinmaailmassa on aina oltu ajan hermolla ja kehityksen keihäänkärkenä.

Vuonna 1882 perustettu Turun puhelinlaitos oli Suomen ensimmäinen puhelinlaitos. Toimilupaa laitokselle oli edellisenä vuonna maistraatilta hakenut merikapteeni F. Nordfors. Vuonna 1916 puhelinlaitoksesta tuli kaupungin hallitsema osakeyhtiö. Vuonna 1944 sen kiinteistö ja laitteet myytiin kaupungille, ja vuoden 1945 alusta laitos kunnallistettiin. Vuonna 1988 teknisten laitosten lautakunnan alaisesta Turun kaupungin puhelinlaitoksesta tuli Telelaitos, joka oli Telelaitoksen johtokunnan alainen kunnallinen liikelaitos. Vuonna 1996 Telelaitoksesta puolestaan sukeutui Turun Puhelin. Sen toiminta kunnallisena laitoksena päättyi syksyllä 1997, kun Turun Puhelimesta tuli Turun Puhelin Oy. 

Vuonna 2004 Loimaan Seudun Puhelin ja sen kokonaan omistama Turun Puhelin yhdistyivät Auria Oy:ksi. Loimaan Seudun Puhelin ja Turun Puhelin jäivät käyttöön Aurian aputoiminiminä. Yrityskauppojen jälkeen vuodesta 2007 lähtien nimi oli Telia-Sonera (TeliaSonera). Viime viikolla Telia ilmoitti lopettavansa lankapuhelinpalvelunsa tämän vuoden loppuun mennessä. Turun puhelinlaitoksen tarina taitaa kuitenkin hehkua haamuna vielä älypuhelintenkin näytöillä.

Maija Hakala,
Turun kaupunginarkisto

Lähteet:

      Paavola, Eero: Turun Puhelinlaitos 100 vuotta 1882-1982 (Turku,1982)

      Suova Eino: Telefon inrättningen i Åbo 1882-1932 (Åbo, 1932)

Koululaisten arkea sata vuotta sitten

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen Suuriruhtinaan maassa annettiin 11.5.1866, ja sen mukaisesti Turussakin aloitettiin kansakoulutoiminta syksyllä 1872. Kansakouluista siirryttiin peruskoulujärjestelmään vuonna 1976.Turussa kansakoulujen johtosäännöt kirjoitettiin vuosina 1871 ja 1882. Kansakoululaitosta puolustettiin sillä, että sen avulla annettiin lapsille tilaisuus kansansivistykseen kuuluvien taitojen ja tietojen saamiseen. 

Sata vuotta sitten eli vuonna 1917 oli siis kansakoulua käyty jo pitkään, mutta oppivelvollisuuslaki annettiin vasta 1.8.1921.  Opetusta annettiin sekä vuokrahuoneistoissa että varsinaisissa koulutaloissa. Vuonna 1917 varsinaisia koulurakennuksia Turussa olivat Snellmanin kansakoulu Koulukadulla, Cygnaeuksen koulutalo Venäjän Kirkkokadulla (nyk. Yliopistonkatu), Topeliuksen kansakoulu Pakkarinkadulla sekä Sirkkalan kansakoulu Arseninkadulla (nyk. Sirkkalankatu) ja Kerttulin kansakoulu Kellonsoittajankadulla.

Kansakoulussa opiskeltiin äidinkieltä (suomea tai ruotsia), kaunokirjoitusta, aritmetiikkaa ja geometriaa, luonnontiedettä ja maantiedettä, havaintoa, terveysoppia, kristinuskoa sekä piirustusta, laulua, voimistelua, käsitöitä ja veistoa. Sata vuotta sitten kouluissa oli myös kylpylöitä. Turussa niitä oli Kerttulin koulussa (josta kaikki yllä olevat kuvat), Snellmanin ja Topeliuksen kouluissa. Topeliuksen koulussa kylvyt lopetettiin marraskuussa 1917. Vuonna 1917 koululaiset pääsivät kylpyyn kerran kuukaudessa. Aikaisemmin oli kylvetty kerran viikossa, mutta kylpykertoja harvennettiin, kun polttopuut olivat kallistuneet ja vedensaanti vaikeutunut. Koulukylvyillä nähtiin kasvattava merkitys ja toisekseen monissa kodeissa peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Koulukylvyt olivat suosittuja paitsi kaikkein kylmimpinä päivinä, koska joistain kouluista oli pitkät matkat koulukylpylään.     

Kansakouluihin kuuluivat varsinaiset kansakoulut, joissa oli kuusi luokkaa, joista kolme ensimmäistä alkeisluokkia ja kolme jälkimmäistä reaaliluokkia. Alkeisluokilla tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä mutta reaaliluokilla erikseen. Apukoulut olivat niin kutsutuille henkisesti heikoille lapsille ja niitä käytiin neljä luokkaa. Laiminlyötyjen poikien kouluissa oli kaksi luokkaa ja ne valmistivat poikia reaaliluokkia varten. Iltakoulut (kaksi luokkaa) olivat niitä lapsia varten, jotka eivät vielä 12-vuotiaina olleet saaneet opetusta. Jatkokoulut (kaksi luokkaa) oli varsinaisen kansakoulun käyneille, mutta jotka halusivat vielä kartuttaa tietojaan ja sen ohella valmistautua jotakin elinkeinoa tai ammattia varten.

Kansakouluasioiden johtamista varten oli johtokunta ja johtokunnalla sihteeri, taloudenhoito oli taloudenhoitajan käsissä ja yleinen silmälläpito oli uskottu kansakouluntarkastajalle, jolla oli kanslia-apulainen. Lisäksi koulupoliklinikalla oli koululääkäri ja hammaslääkäri.
Vähävaraisista kodeista tulleita koululaisia avustettiin muun muassa lahjoittamalla rahaa kansakoulujen johtokunnan rahastosta kenkien ostoon ja paikkaukseen. Ompeluseurat ja yksityishenkilöt antoivat rahaa vaatteiden ostoon. Lasten työhuoneessa ja Cajanderin puolisoiden työtuvassa jaettiin ruokaa, ja myös kaupunginvaltuusto rahoitti ruoan jakamista.

Tarja Ollila,

Turun kaupunginarkisto

-------

Arkistojen päivää on vietetty marraskuun toisena lauantaina Pohjoismaissa vuodesta 1998. Suomi on ollut mukana vuodesta 2002. Päivällä halutaan muistuttaa kansalaisia arkistojen merkityksestä tiedon säilyttäjinä, yhteiskunnan muistina ja kulttuurilaitoksina. Myös Turun kaupungin arkistot ovat osallistuneet tapahtumaan alusta asti. Arkistojen päivällä on vuosittain valtakunnallinen teema, joka ei kuitenkaan ole sitova vaan sitä voi soveltaa omien tarpeiden mukaan. Tänä vuonna teemana on Suomi 100 vuotta.

Puolalankatu 5:n 1. kerroksessa on Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi esillä Turun kaupunginarkiston aineistoa kansakouluista vuonna 1917. Asiakirjat ovat esillä 6.–17.11. 2017. 

Turun palo tuoksuu vielä kaupunginarkistossa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 190 vuotta Turun palosta. Syyskuun 4. ja 5. päivänä 1827 Turussa riehunut palo oli yksi Pohjoismaiden tuhoisimmista kaupunkipaloista. Palossa tuhoutui yli 2 500 rakennusta ja vain runsas neljäsosa kaupungin tonteista säilyi vahingoittumattomana. Palon jälkeen kaupunki jouduttiin suunnittelemaan ja rakentamaan uudelleen.

Maistraatin arkistokokoelma, Komiteat,
Palovahinkokomitean asiakirjat T1:1

Palo tuhosi myös paljon arvokasta ja ainutlaatuista asiakirja-aineistoa. Turun kaupunginarkistossa säilytettävät Turun maistraatin ja raastuvanoikeuden asiakirjat säilyivät kuitenkin suurin osa vahingoittumattomina, sillä asiakirjat oli siirretty raatihuoneelta Brinkkalan taloon. Raatihuone paloi käyttökelvottomaksi, mutta läheinen Brinkkalan talo säästyi vähemmin vaurioin. Aivan ilman palovahinkoja ei arkistokaan kuitenkaan säilynyt. Siitä esimerkkinä seurahuoneyhtiön pöytäkirja (vas.), jonka kansi on saanut vaurioita palavasta kappaleesta. Tarkkanenäiset väittävät kannen vielä tuoksuvan savulle.

Palon aiheuttamia menetyksiä ja toimenpiteitä, joihin kaupunki ryhtyi, voi tutkia palovahinkokomitean asiakirjoista. Kaksi päivää palon syttymisen jälkeen 6.9.1827 asetettiin kaupunkilaisten esityksestä palovahinkokomitea. Komitean ensimmäisinä tehtävinä oli elintarvikkeiden hankkiminen hädänalaisille, köyhäinhoidon organisointi ja majoituksen järjestäminen kodittomille. Palovahinkokomitea ja maistraatti valvoivat kaupungin raivausta. Komitean kassaan kertyneistä varoista maksettiin korvausta valalla vahvistettujen menetysselvitysten perusteella. Palovahinkokomitean asiakirjat sisältävät muun muassa yksityisten vahingonkorvausanomuksia ja varojenjakoluetteloita sekä vahinkoluetteloita. Palovahinkokomitea toimi vuoteen 1836.

Marjaana Kytölinna,
Turun kaupunginarkisto

Lähteet: Turun kaupungin historia 1809-1856, Oscar Nikula

Juhannustunnelmia Turusta ja Naantalista

Hyvää juhannusta! Turussa perinteinen juhannuksen viettopaikka on ollut Ruissalo. Kuvan bussimatkustajienkin määränpäänä on bussin kyltin mukaan Yleinen käytävä. Kuva on otettu vuonna 1937, jonka jälkeen Yleinen käytävä -nimityksestä luovuttiin ja puiston nimeksi tuli Ruissalon Kansanpuisto. Turun Sanomien alkuperäisen uutisen (26.6.1937) kuvatekstissä kerrotaan, että "Puutorin linja-autoasemalla täyttyi autobussi toisensa jälkeen nopeassa tahdissa". Uutisen mukaan oli "linja-autoliikenne näinä juhannuspäivinä niin vilkasta ja matkustajia niin paljon, ettei vertailukohtaa saa millään 15 vuoden ajalta." Myös rautateillä riitti matkustajia. Erityisen suosittu juhannuskohde oli Naantalin "kaupunkipienokainen".

Kuva: Turun Sanomat/Turun museokeskus

Kokko roihuaa Ruissalon Kolkanniemessä. Kuva 1950–
1960-luvulta (Hans Othman /Turun museokeskus).

Maiju Hakala, Turun kaupunginarkisto

Digitaalisen takana – arkistonkäyttäjän näkökulma

Tapanani on herätä aamulla aikaisin ja aloittaa arkistotyöskentely jo kahvikupposen äärellä. Kirjautuminen Kansallisarkiston sivuille aamutuimaan tuo päivään mukavasti pituutta ja tehokkuutta. Joinakin aamuina tämä ei vain onnistu. Tarvitsemiani asiakirjoja ei löydy Digitaaliarkistosta! 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää arkistojen käyttäjät huomaamaan, että kaikki lähdemateriaali ei suinkaan ole saatavilla sähköisesti, ainakaan vielä. Itse olen käyttänyt fyysisesti 30 vuoden ajan tutkimuksissani pääasiassa Kansallisarkiston Turun yksikköä ja Turun kaupunginarkistoa, sillä tutkimuskohteenani on usein Turku. Koska tutkimukseni keskittyvät lähinnä 1500- ja 1600-lukuihin, olen täysin Digitaaliarkiston ja muihin siihen verrattavien palveluiden pauloissa, mitä tulee esimerkiksi Helsingissä ja Tukholmassa säilytettäviin ja jo digitoituihin aineistoihin! Tässä esittämäni seikat pätevät myös muihin Kansallisarkiston toimipisteisiin ja kaupunginarkistoihin.

Turun raastuvanoikeus tuomitsi Grels Valkiapään kuolemaan varkaudesta 17.12.1624. Kaupunginkirjuri piirsi Turun kaupunginarkistossa säilytettävään pöytäkirjaan piilukirveen tuomion kohdalle. Kansallisarkiston pöytäkirjasta kirves puuttuu. (Turun kaupunginarkisto, Raastuvanoikeuden pöytäkirja BI a 1, 57.)

Mainiona esimerkkinä siitä, mitä digitoidun aineiston takaa löytyy, ovat Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat. Kansallisarkistossa säilytettävä sarja, joka lähetettiin aikanaan Turun hovioikeuden tarkastettavaksi, on käytettävissä Digitaaliarkistossa Ruotsinajan loppuun. Turun kaupunginarkiston sarja, jota voi lukea vain kyseisessä arkistossa, poikkeaa tietenkin arkistotunnuksiltaan ensin mainitusta, mutta sisältää myös hieman eri tietoja siihen verrattuna. Tämä sarja oli tarkoitettu raadin omaan käyttöön ja siihen kirjattiin myös sellaisia tietoja, joita ei merkitty hovioikeudelle lähetettyyn kopioon. Osa asioista koski kaupungin omaa hallintoa, joten niitä ei tarvinnut tarkastuttaa hovissa. Esimerkiksi osaa yksityishenkilöiden taloudellisista oikeusjutuista on turha etsiä digitoidusta materiaalista. Tutkijan tulee huomata, että näiden sarjojen sivunumerointikaan ei siten ole sama.

Turun kaupunginarkistossa on raastuvanoikeuden pöytäkirjojen lisäksi laajoja asiakirjakokonaisuuksia, jotka olisivat tutkijoille hyödyllisiä, mikäli niitä vain käytettäisiin. Kaupunginhallinnon liiteasiakirjoilla on helppo saada lisätietoja varsinaiseen pöytäkirjaan suppeasti merkitystä päätöksestä. Esimerkiksi käsityöläisten arkistot ovat helppokäyttöisiä ja niistä on mahdollista rakentaa vaikka yksityisen mestarin elämäkerta.

                                                                                                    

Ruotsin valtakunnan Merioikeus vuodelta 1667 kuuluu esimerkiksi Kansallisarkiston Turun toimipisteen Kruunusarjaan, joka sisältää annetut asetukset 1600-luvun puolimaista lähtien. Sarjasta voi seurata vaikkapa palkollisten aseman kehitystä tai metsänkäytöstä annettuja määräyksiä. (Kansallisarkisto, Turku. Kruunusarja.)

Valtion viranomaistoiminta on tuottanut runsaasti sellaisia asiakirjoja, jotka kuvailevat tarkoin yksilöiden toimintaa ja tilaa. Näistä esimerkiksi lääninhallinnon, poliisin ja köyhäinhoidon arkistot ovat lähes kokonaan digitoimatta. Erityisesti 1800-luvulta lähtien niiden anti tutkimukselle on aivan välttämätön.

Arkistojen kokoelmissa on myös runsaasti kirjallisuutta, joka ryydittää omaa työskentelyä. Kaikki haluavat kuvittaa tutkimuksensa, olkoon se sitten suppea tai laaja. Digitoimattomat arkistoasiakirjat ovat mainio kuvituksen lähde. Varsinkin niihin sisältyvät liitteet ovat antoisia. Niissä on käsin piirrettyjä ja maalattuja sekä painettuja kuvia, jotka lisäävät tutkimusten mielenkiintoa. Kirjansitojamestareiden valmistamat kirjojen kannet taas ovat taideteoksia jo itsessään. Tässä tutkijalla on vain mielikuvitus rajana.

KIRJOITTAJA: Veli Pekka Toropainen
KUVAT: Veli Pekka Toropainen

Kirjoittaja on FT, Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen tutkija, Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja aikakauskirja Genoksen toimittaja.